Pähkinänkuoressa

Ketkä: Turkulaiset Satu ja ”Sulhanen”

Koska: Vihkiminen 5/2020 ja hääjuhla 9/2020

Häätiimi: Kaksi kaasoa, bestman ja seremoniamestari

Vieraita: n. 40

Häiden teema: Luonnonläheinen värimaailma ja kattaus

Juhlapaikka: Ala-Lemun kartano (Kaarina)

Valokuvaaja: Hanne Kankare

Pitopalvelu: Ahoska catering

Bändi: Two with cherry

Morsiamen puku: Fiancée / Sweetheart

Morsiamen kampaus: Tyylihiukset / Hanna

Morsiamen meikki: Kelly Kurten

Blogin postauksia pääset toki navigoimaan sivupalkista aihetunnisteiden kautta. Esimerkiksi hääjuhlan kulusta ja lopullisesta toteutuksesta kertovat tekstit löydät häiden kulku -tunnisteen takaa. Mainittakoon lisäksi muutama muu nosto:

💚 Me ja meidän tarina:

- Me
- Sulhasen silmin
- Minä vai hän? - aka parisuhdepaljastuksia
- Kihlojen vuosipäivä
- ROUVA

💚 Konkreettisia vinkkejä häiden järjestämiseen löytyy (muun muassa!) näistä: 

- Mistä aloittaa häiden suunnittelu?

- Kuinka askarrella häihin mahdollisimman vähän?
- Seremoniamestari - kuka, mitä, miksi?
- Häiden juomat kätevästi ostosristeilyltä
- Ultimaattinen pakkauslista hääpäivää varten
- Lasten huomioiminen häissä

- Häätiimin työnjako

💚 Bonuksena vielä muutama oma suosikkini:

- Häähörhöyden ensioireet

- Maagiset polttarit
- Huomenlahjakuvauksessa
- Ensimmäiset viikot vaimona
- Kun häät hävettää

~Satu~

Loppuja

Kuva: Hanne Kankare, muokkaus: minä

Meidän häävuosi on ohi ja 2021 on pyörähtänyt hyvää vauhtia käyntiin. Yleensä sanoisin ”uusi vuosi, uudet kujeet”, mutta korona-aikaan kuvaavampi lienee ”uusi vuosi, ei kujeen kujetta tiedossa” ;) Joka tapauksessa edessä on vääjäämätön: Sitten olen valmis -hääblogi alkaa olla loppusuorallaan. 

Halu juhlia häitä oli itsestään selvä kosintahetkestä alkaen (tai no, ollaan nyt rehellisiä: jo kauan ennen sitä). Myös hääblogin perustaminen oli helppo päätös. Sitten matkaan tuli korona, joka värittikin viimeisiä kuukausia meidän häätaipaleesta eikä mikään enää ollut kovin mutkatonta. Kieltämättä välillä tuntui, että tämä on hullun hommaa eikä todellakaan mitään vaaleanpunaista hääkuplaa. Suunnitteluaikaan kuului siis monenlaiset vaiheet ja tunteiden koko kirjo - mikä sinänsä on ihan luonnollista, pandemiaa tai ei. Ja näin jälkikäteen on tietenkin äärimmäisen iloinen (ja helpottunut!) siitä, että saatiin kaikesta huolimatta ihana vihkiminen ja hääjuhla. Ja että sain jakaa niitä iloja myös tänne blogin puolelle. 

Kuva: Hanne Kankare, muokkaus: minä

Ja nyt on tullut se piste, että tarina alkaa tulla päätökseensä. Onkin aika kiittää teitä matkassa mukana kulkeneita. Siinä helposti kuulostaa kliseiseltä, mutta ihan aidosti kaikki kommentit, tykkäykset ja viestit ovat lämmittäneet sydäntä. Kiitos myötäelämisestä! <3 Hääblogit on oma hauska pikkumaailmansa, josta on ainakin itselle ollut suuri apu häitä suunnitellessa. Ja tietenkin toivon, että oma blogini on voinut tai voi jatkossa tarjota tiedonmurusia, vertaistukea, inspiraatiota tai hymyn poikasen edes jollekin.

Kuva: Hanne Kankare

Täytyy tunnustaa, ettei tämä lopettelu tunnu ollenkaan niin suoraviivaiselta kuin olin etukäteen ajatellut. Olen sanonut sen, mitä häiden suunnittelusta on sanottavana. On aika väistyä ja olen jo pitkään tiennyt sen lähestyvän. Ja silti samalla tuntuu hassulta. Vaikka enhän tietenkään kertaheitolla katoa kokonaan: luultavasti käyn tottumuksesta kurkkimassa blogin ja Instan puolella (ja vastaan viesteihin ja kommentteihin ainakin tovin). Ja varmasti seuraan jatkossakin niiden morsiamien tarinoita, joita olen osaa jo vuosia seurannut. Tällä hetkellä ei myöskään ole suunnitelmia blogin poistamisesta, joten tänne voi palata - niin minä kuin muut :D

Aina on hyvä lopettaa Mamma mia!:an - tämän paremmin en voisi itse sanoa. 

~Satu~

Sinustako (hää)bloggaaja? Kurkistus kulisseihin ja vinkit bloggaamiseen

Jos klikkasit tähän tekstiin itseksesi miettien ”Tosiaan... olisiko minusta siihen?”, niin aloitetaan siitä tärkeimmästä: kyllä ehdottomasti on! Hää- ja tietenkin muutakin bloggausta voi - ja kuuluu - tehdä omalla tyylillään, ei ole yhtä muottia mihin pitäisi istua. Blogi on valtakuntasi, josta teet juuri sellaisen kuin itse haluat. Minun tyylini ja vinkkini ei siis välttämättä myöskään sovi juuri sinulle, mutta voit poimia ne mitkä sopii :)

💚 Behind the scenes

Miten blogitekstit syntyy? Itselläni harvoin yhdeltä istumalta. Ideoita teksteihin on monesti tullut nopeammin kuin ehtii kirjoittaa. Olenkin pitänyt koko ajan rinnalla listaa ideoista tulevia postauksia varten. Jotkut aiheet vaativat mielessä pyörittelyä ennen kuin teksti on valmis, joskus taas luonnos jää odottamaan yksinkertaisesti sitä, että on aikaa kirjoittaa rauhassa. 

Kun runkoteksti on valmis, vaatii se usein vielä läpilukua ja editointia - onko rakenne selkeä? Tavoittaako punaisen langan? Tässä kohtaa tulee viimeisteltyä myös tekstin muotoilu ja lisättyä tarvittavat linkit. Yleensä viimeiseksi lisään kuvat. Kun olen tyytyväinen esikatseluun klikkaan tekstin julkaistuksi - ja riennän kertomaan siitä myös Instagramiin. Myöhemmin toki vastailen vielä mahdollisiin kommentteihin ja viesteihin.

Kauanko tähän kaikkeen sitten menee aikaa? Se riippuu todella paljon mm. tekstin pituudesta ja aiheesta sekä siitä, millaisia kuvia käyttää: löytyykö sopiva hetkessä vai vaatiiko kuvat vaikkapa muokkausta? Lyhimmillään aika idean pulpahtamisesta valmiin tekstin julkaisuun on ollut varmaan vajaa tunti. Usein kuitenkin tykkään tosiaan palata tekstin ääreen useamman kerran, jolloin passiivista aikaa kuluu, vaikka aktiiviseen työstöön ei välttämättä kovin kauan. 

Kuva: Pixabay

💚 5+1 vinkkiä hääbloggaamiseen

Lue muita blogeja

Näin itse sukelsin hääblogien maailmaan: lukemalla vuosia muita hääblogeja ja blogeja ylipäätään. Silloin näkee blogien laajan kirjon: millaisia eri kirjoitus- ja ulkoasutyylejä on? Samalla voi saada ideoita mistä kirjoittaa ja miten asioita lähestyä. On myös yhtä lailla tärkeä huomata mikä on omaan makuun: millaisia tekstejä tai millä tiiviydellä päivittyviä blogeja tykkää lukea?

Hyödynnä inspiraatiota

Itse olen tehnyt oikeastaan alusta asti niin, että pyrin kirjoittamaan silloin kun on inspiraatiota ja/tai oikeasti aikaa. Osan teksteistä julkaisen heti, mutta osan jätän aihioiksi myöhempää hiomista varten. Tämä on auttanut pitämään yllä tasaista postaustahtia ja ennen kaikkea ennaltaehkäissyt sitä, että bloggaaminen olisi jotenkin ”pakkopullaa”. (Itselle säännöllinen postaustahti on ollut tärkeää, sillä tiedän arvostavani sitä seuraamissani blogeissa, mutta tietysti mietit mikä on sinulle sopiva tahti.)

Jaa sen verran kuin haluat

Hääbloggaamisessa on se hyvä puoli, että kun aihe on rajattu ja siitä riittää asiaa, voi häistä kirjoitella ummet lammet pysyen itse enemmän tai vähemmän anonyyminä. Omalla kohdallani meidän molempien työ rajaa sitä, mitä kertoo tai näyttää omasta henkilöllisyydestä tai muusta elämästä - mutta se ei ole estänyt kertomasta avoimesti häistämme!

No entä ne kuvat sitten?

Nykyään kuvaaminen on tietysti siinä mielessä helppoa, että kännyköissä on niin hyvät kamerat. Hääbloggaamisen aloitus ei siis vaadi satasien panostusta kuvauslaitteistoon. Itse ihan tykkään kuvatakin, mutta kuten olette ehkä huomanneet, hyödynnän kyllä myös paljon kuvapankkeja. Kuvapankeista löytyy ns. rojaltivapaita kuvia (lue lisää esim. täältä). 

Apua lähipiiristä

Voisiko puolisosi tai joku ystäväsi suostua kirjoittamaan vieraskynäpostauksen? Itsehän pakot- houkuttelin niin Sulhasen kuin kaasotkin rustaamaan postaukset. Jos tämä tuottaa vesiperän, niin ainakin heiltä voi saada ideoita postauksiin, jos iskee kirjoittajanblokki. Taisinpa kysellä kavereilta myös nimiehdotuksia blogille.

Ja vielä se perinteinen plus yks

Itse ainakin kaipasin aluksi apua monenlaisiin ihan konkreettisiin käytännön- ja teknisiin kysymyksiin, jolloin luin mm. tätä blogia.

Matalalla kynnyksellä siis vaan aloittamaan jos bloggaaminen kutkuttaa - oli aihe sitten häät tai joku ihan muu!

~Satu~

Häätiimin työnjako

Palataan vielä hetkeksi itse hääjuhlaan ja tarkemmin sanottuna siihen, millä tavoin me hyödynsimme häätiimiä ja muita avuliaita läheisiä häiden järjestämisessä. Häätiimiimmehän kuului kaksi kaasoa, bestman ja seremoniamestari. Kaasoja ja bestmania kysyttiin pesteihin lähestulkoon heti kihlojen jälkeen, kun taas seremoniamestarin roolia ja tarvetta pohdiskelimme hetken. Kun siihen päädyimme, löytyi luonteva henkilö siihenkin kaveripiiristä. 

Häätiimi. Kuva: Hanne Kankare (muokkaus: minä)

💚 Suunnittelu ennen häitä

Olenkin maininnut, että koko muu häätiimimme asuu pääkaupunkiseudulla, joten tiesimme, että kovin montaa live-tapaamista tuskin saadaan järjestettyä. Ehdimme tavata alkuvuodesta koko porukalla ihan tutustumisen merkeissä, mutta syksyllä pidimme enää videopuhelun ennen juhlaa (koska korona, koska kaason vauva, koska logistiikka). Videopuhelussa kävimme läpi päivän aikataulun ja viimeiset käytännönasiat. Näiden lisäksi meillä oli toki Whatsapp-ryhmä, jossa hoidettiin nopeampia juoksevia asioita.

Tärkeimmät häiden dokumentit löytyivät Google drivesta, josta ne sai helposti jaettua koko häätiimin nähtäväksi. Osa toki koski vain hääparia, mutta myös häätiimille jaettiin liuta tiedostoja:

- Paikkakartta ja pohjapiirustus

- Vastuualuejako

- Lista juhlapaikalla majoittujista huoneiden jakamista varten

- Alkuinfo: muistilista juhlan alkuun kerrottavasta infosta (käytännönasioita sekä ohjelmasta, kuten salatehtäväohjeistus)

- Juhlan purku: mitä juhlapaikalta tulee mukaan eli mikä kaikki on meidän ja säästettävää

- Aikataulu: tästä aikataulutiedostosta olin kovin ylpeä :D (kts. alta) Vasemmassa reunassa näkyy pääkohdat niin, että boldatut ajat on sovittu jonkun ulkopuolisen tahon kanssa (esim. catering jne). Sen jälkeen jokaisella on oma sarake tärkeimmistä huomioitavista asioista. Näissä mm. musiikeista vastanneelle bestmanille soittolistat ja seremoniamestarille juonnot. Ja viimeiseksi tietenkin vielä muuta huomioitavaa. 

Hääjuhlan aikataulu - klikkaa isommaksi!

💚 Häätiimin vastuualueet

Kaasot:

- Morsiamen polttareiden järjestäminen

- Leikin suunnittelu ja vetäminen

- Herkkubuffan avaus ja täydennys

- Baarin avaus ja täydennys

- Kynttilöiden sytytys

Bestman:

- Sulhasen polttarireissun järjestäminen 

- Musiikkivastuu: tausta- ja bilemusiikit, musiikkilaitteiden käyttö

- Avainvastaava ja majoituksen avainten vastaanotto

Seremoniamestari:

- Vieraiden ohjaaminen juhlan alussa

- Ohjelmien juonto

- Aikataulussa pysyminen

💚 Muu apu

- Juhlapaikan koristelu: koristelu hoidettiin perjantaina pääasiassa turkulaisten ystävien ja perheenjäsenten voimin (jälleen logistisista syistä häätiimin matkatessa kauempaa)

- Koristeiden purku: juhlapaikan ja koristeiden purusta juhlan päätteeksi huolehti häätiimi meidän sisarukset apuna. Operaatio oli kuulemme sujunut myöhäisestä ajankohdasta huolimatta sujuvasti. Tässäpä vinkki vitonen: kannattaa jo ennen juhlaa kysyä tähän apukäsiä, jottei käy niin, että kaikki liukenevat paikalta ja purkuhommiin jää vain pari häätiimiläistä. Mekin olimme kysyneet kourallista ihmisiä etukäteen avuksi, mikä selkeytti hommaa. 

- Ruokien kuljetus: koska olimme itse häiden jälkeisen päivän nautiskelemassa kylpylästä ja juhlapaikka piti tyhjentää, pyysimme vanhempiani poikkeamaan sunnuntaina kotimatkallaan viemään ylimääräiset ruoat meille kotiin, jotta ne sai jääkaappiin. (Muut tavarat lastattiin purun yhteydessä meidän autoon, jonka haimme sunnuntaina juhlapaikalta). 

Kaasot ja bestman. Kuva: Hanne Kankare (muokkaus: minä)

💚 Kiitokset

Varsinaiselle häätimille koottiin lahjapussit, jotka jätettiin vaivihkaa heidän huoneisiinsa (häätiimi yöpyi juhlapaikan majoituksessa). Pussit sisälsivät kukin kortin kiitoksin, lahjakortin, suklaata ja skumppa- tai konjakkipullon. (Ainiin, ja kaasoille olin vielä teettänyt kieli poskessa yläasteaikaisia valokuvista ”parhaimmiston” - eli hulluimmat jotka löysin - kun ollaan pitkään puhuttu, että pitäisi katsoa niitä läpi). Juhlapaikkaa koristelemaan tullutta talkooväkeä lahjottiin klassisesti pizzalla.

~Satu~

💚 Lue lisää:

- Seremoniamestari - kuka, mitä, miksi?

- Tukijoukot ja kaasokosinta

- Kaasojen esittelyt: kaaso E ja kaaso T

- Häätiimin Helsinki-päivä

Kun häät hävettää

Liian pieni budjetti, liian suuri budjetti. Liikaa vieraita, liian vähän vieraita, väärät vieraat. Tylsää samaa pönötystä kuin muillakin, vaan ei saa poiketa perinteistä. Häät ahdistaa, häät innostaa - saako tästä edes puhua? 

Omia häitä suunnitellessa ja toisaalta blogiskeneä jo pidempään seuranneena olen aina aika ajoin törmännyt siihen, että häät syystä tai toisesta hävettävät. Tämä on mielenkiintoinen ilmiö: mistä on syntynyt se muotti, millaiset häät pitäisi olla ja miten niitä suunnitella? Miksi häät hävettää? Enkä siis todellakaan ole itse näiden asioiden tai tunteiden yläpuolella, vaan tunnistanut häähäpeän hetkiä itsekin. Siksi haluankin niistä muutaman sanasen kirjoittaa.

Ensimmäisenä tulee mieleen häihin käytetty rahasumma. Ironisesti olen törmännyt häpeään liittyen sekä ”liian pieneen” että ”liian isoon” hääbudjettiin - sopivaa rahasummaa ei tunnu olevan olemassakaan. Joku voi hävetä sitä, ettei voikaan juhlia häitään heti kun kutkuttaisi vaan joutuu säästämään. Ja samaan aikaan joku toinen saa kuittailuja siitä, miten paljon on käyttänyt rahaa ”yhteen päivään”. Jos kukaan ei ääneen sanokaan niin joku katsoo oudosti budjetin kuullessaan. Kun työkaveri huolettomasti kahvipöydässä toteaa, että häihin rahan laittaminen on turhaa, huomaan vaikenevani.

Sama häpeän poikanen kai saa meidät edelleenkin, 2020-luvulla, miettimään ulkonäköä ja sitä miltä hääparin ”kuuluisi” näyttää. Hääpäivänä pitäisi olla parhaimmillaan. Nuori, hehkuva, kaunis. Ja tämä yhteiskuntahan on vinksallaan siten, että kauneus on lähestulkoon synonyymi laihuudelle. Yhteiskunnan antamat piiloviestit (ja ne ei edes piilotetut viestit) saavat meidätkin sisäistämään tuon saman ajatuksen. Ja niin sitä päätyy antamaan pikkurillin ajatukselle häädietistä, vaikka kaikenlaisia diettejä vastustaakin.

Iso asia johon tuntuu liittyvän ainakin hääparien itselleen asettamia vaatimuksia on suhtautuminen häiden suunnitteluun. Ei saa olla liian innostunut! Paras olettaa, että aihe ei ketään muuta kiinnostaa, pitää mölinät servettien valinnasta mahassaan ja vastata suunnittelujen sujuvan "ihan hyvin". Mutta hei, ei saa olla myöskään liian vähän innoissaan! Iloisesta asiasta ei saisi ahdistua. Ei edes pandemian keskellä. Itse ajattelen, että jos häitään suunnittelee parhaimmillaan usean vuoden ajan olisi aika kohtuutonkin vaatimus, että sen pitäisi olla koko ajan kivaa ja yhtä vaaleanpunaista hattaraa. Mikä muukaan asia olisi?

Kaiken tämän keskellä häiden pitäisi olla vielä uniikit, parin itsensä näköiset, ”ei ihan perinteiset”, mutta ei kuitenkaan liian tavoista poikkeavat. Tämä on muuten jännä ilmiö tämän hetken hääsuunnittelussa: tietty pyrkimys irtaantua perinteisestä (mitä se sitten kenellekin tarkoittaakaan). On totta, että harva varmaan noudattaa jok’ikistä sadan vuoden takaista hääperinnettä ihan vaan koska kuuluu, ja hyvä niin! Mutta samaan aikaan suuri osa häistä (ei toki kaikki) on enemmän tai vähemmän perinteisiä: on vihkiminen, vieraat, juhlapaikka, ruokaa ja juomaa, musiikkia jossain muodossa. Ja mitä pahaa siinä on? Pitäisikö meidän osata sanoa  ”Hei, meillä on sellaiset aika perinteiset, mutta kuitenkin meidän näköiset häät!”. Meillä muuten ainakin oli ;)

Eli voidaanko sopia, että kukin tyylillään ja ennen kaikkea ollaan armollisia niin toisiamme kuin itseämme kohtaan?

~Satu~

Kuvat: Pixabay

Morsiamen mielenmuutokset

Ensimmäinen muistikuva siitä, että olen haaveillut häistäni on yläasteelta (terveisiä vaan teinivuosien ihastuksille :’D). Muistikuvat ovat hieman jo ehtineet hämärtyä, mutta se taisi mennä suunnilleen näin: kesähäät, häämatka Mallorcalle (ainoa varsinainen rantalomakohde jossa olin ollut, eli mielessäni yhtä kuin paratiisi) ja ensimmäistä hääpäivää juhlistamaan Pariisiin. Lisäksi olin piirtänyt ”upean" luonnoksen mekosta. Pelottavaa tässä tosin on se, että mekko oli siluetiltaan aika lailla morsiusmekkoni, eikä se (peruuntunut) Kreikan rantalomakaan ollut kovin kaukana tuosta Espanjan rantalomasta...

No, tässä aikuisiällä ennen kihloja ja konkreettista suunnittelun aloitusta oli jo vähän tarkempia haaveita. Päiväkirjastani löysin otteen: ”Teema ois salainen puutarha, koristeita luonnosta ja lisäks lyhtyjä/kynttilöitä/valopalloja, ne ois kesällä, jossain Turun seudulla (mahdollisesti Kavalton tilalla), mekko ois joko sifonkia tai sit sellanen missä on pienet pitsihihat ja avoin selkä, hiukset ois puoliks auki, T ja E ois kaasot.”

Kuva: Pixabay

Vaikka tuosta olikin vielä tovi jos toinenkin siihen kun mentiin kihloihin ja suunnitelmat sai realisoitua, niin aika samankaltaiset mielenmaisemat ohjasi suunnittelun alkuvaihetta. Ihan ensimmäisiin teemaideointeihin voi palata tästä. Lopputulos ei ollut ihan niin maalaisromanttinen (tai se ”salainen puutarha”) mitä oli etukäteen ajatuksissa: kun suunnittelu todella alkoi, täytyi jaksamisen ja budjetin rajoissa laatia realistisempia suunnitelmia. Lisäksi suunnittelujen myötä tarkentui oma visio Pinterestin loputtoman kuvavirran keskeltä (joka oli sekä omien hakujen että pinnalla olevien häätrendien myötä hyvin vahvasti maalaisromanttista). Ei siis päädytty navetan ylisille eikä häistä löytynyt monia suosiossa olleita elementtejä, mutta toisaalta hengessä toteutui mm. itse koristellut kukkaruukut ja rennot, epäsymmetriset pöytäasetelmat sekä lopulta niitä haaveilemiani valoja. 

Myöskään oman laittautumiseni osalta ei toteutunut kaikki ihan aluksi kaavailemani asiat: hiukset eivät olleet auki eikä mekko ollut se hillitty sifonkinen. Mutta ehkä hieman samoin kuin koristeidenkin kohdalla ajattelen, että ajan myötä löysin kuitenkin jopa itselle sopivammat vaihtoehdot - sellaiset jotka tuntuivat minulta eikä joltain hieman päälleliimatultakin visiolta Pinterestistä. Jos saatte kiinni mitä tarkoitan: herkästi haluaa sen mekon mallin päältä (vain todetakseen että on itse täysin eri mallinen), kampaus hiukset auki (kunnes tajuaa, että hiusten pituus pitäisi olla noin tuplat ja syksyllä tuulee kuitenkin), ulkohäätkin näyttää kauhean kivalta (jossain kymmeniä tuhansia kilometrejä etelämmässä)... On helppo luulla haluavansa asioita joita ei ehkä sitten kuitenkaan halunnut.

Kuvakaappaus Pinterestistäni (yksi niistä monista häätauluista :D)

Vaikka visiot ovatkin matkan varrella tarkentuneet, niin hankintojen ja budjetissa pysymisen osalta suoriuduttiin mielestäni vähintäänkin kiitettävästi. En esimerkiksi lopulta sortunut mihinkään minkä ajattelin "turhakkeeksi" (sic!), vaikka läheltä liippasi. Olen koittanut kaivella mieleni sopukoita, mutta toistaiseksi en ole keksinyt yhtäkään asiaa, joka oltaisiin hankittu häihin ja olisi jäänyt kokonaan käyttämättä. Kaikki hankinnat ovat siis olleet käytössä joko itse juhlassa tai muuten jälkikäteen. Kukkaro ja luonto kiittävät!

Kiteytettynä voisi siis todeta, että jossain määrin mielen muuttumiset ja suunnitelmien tarkentumiset voivat olla hyvästä ja kuulua suunnitteluprosessiin. Se ei ole vaarallista, jollei nyt nyt ihan romuta budjettia - tai koske kumppaninvalintaa... :D

Kuinka paljon teidän suunnitelmat ovat muuttuneet ensimmäisistä haaveista? Oletko ollut tuuliviiri vai järkkymätön päätöksissä?

~Satu~

Lue lisää:

- Mistä aloittaa häiden suunnittelu?

- Kaikki häiden koristeista 

- Häidemme budjetti - näin säästettiin

Kaikki häiden koristeista

Ruoditaan tällä kertaa häiden koristeita ja visuaalista ilmettä. Yleiskommenttina todettakoon heti alkuun, että olin todella tyytyväinen juhlien ilmeeseen, vaikka itsen sen sanonkin. En pidä itseäni erityisen visuaalisena ihmisenä ja jännitin koristelujen suunnittelua ja yhteinäisen kokonaisuuden luomista. Lopputulos onneksi vastasi mielikuvia ja sopi ylipäätään tuohon juhlatilaan sekä vuodenaikaan.

Klikkaa suuremmaksi!

💚 Kattaus ja paperituotteet

Kattauksen nimikiekot, kukkapurkit ja pöytänumeroliput olivat kaikki itse askarreltuja (lähestulkoon ainoat mitä näihin häihin ylipäätään askarreltiin). Ohjelma- ja menulaput tilattiin Vistaprintiltä. Otin heidän malleistaan valmiin pohjan, jota lähdin muokkailemaan. Suunnitteluvaiheessa sai siis tekstien sisällön, värin ja fontin lisäksi myös lisäiltyä kuvioita ja kuvia (joko omasta kirjastosta tai valmiista kuvituksista). Mahdollisuudet ovat siis aika lailla rajattomat ja eri elementtien pyörittely suunnitteluohjelmalla oli helppoa. Tyyli- ja väri-inspiraationa toimi luonnonläheisyys. Tuo kuvitettu ohjelma oli ideana ollut mielessä jo pitkään ja olen tyytyväinen sen toteutumiseen. 

💚 Kukat

Päätin ottaa pienen riskin ja tehdä kukka-asetelmat pöytiin itse vailla minkään asteen kokemusta asiasta :D Toisaalta en halunnutkaan liian huoliteltua ilmettä. Kukat tilattiin Juhlakukilta ja lajeiksi valikoitui valkoisia ja vaalenpunaisia neilikoita, harsokukkaa sekä lisää vihreyttä tuomassa ruskusta. Asetelmien teko meni lopulta yllättävän sujuvasti (yhdeltä ihmiseltä muutama tunti) vaikka purkkeja ja pulloja oli kymmenittäin. Ei siinä toisaalta ehtinyt kovin tarkkaan yhden purkin äärellä visioimaan ja asettelemaan, mutta ei mielestäni ollut tarvekaan: haettiin sopivaa epäsymmetriaa. Maljakoina toimivat purkit olivat myös kaikki hieman erilaisia keskenään.

💚 Valot

Valoja päätettiin lisätä koristeluun siinä kohtaa, kun juhlat siirtyivät toukokuulta syyskuuhun ja illan hämärä piti huomioida. Olinkin haaveillut tunnelmallisista valoista häihin, mutta toukokuussa ne eivät ehkä olisi päässet oikeuksiinsa. Häiden siirtyminen sinetöi kuitenkin päätöksen lisätä pöytiin (led)tuikut ja koristella salin pylväät valosarjoilla. Ja ai että, kyllä kannatti! Illan pimetessä valot loivat satumaisen (pun not intended...) tunnelman kun sadat pikkuvalot vielä heijastuivat salin isoista ikkunoista. Pihalle laitettiin kourallinen ulkotulia. 

💚 Ympäristö ja juhlasali

Toki oman osansa ilmeeseen ja tunnelmaan loi jo itse juhlapaikka. Ihastuimme juhlasalin isoihin ikkunoihin, ja niistä näkyvä vehreys loikin pohjan koko kattaukselle. Syyskuussa ruska ei ollut vielä päässyt vauhtiin, joten näkymä oli enemmän kesäinen kuin syksyinen. Juhlapaikan puutarhaa ja ympäristöä hyödynsimme tosiaan myös pitämällä alkuseremonian puutarhassa ja osa vieraista käyskenteli ulkosalla tauoillakin.

~Satu~

Lue lisää:

- Askarteluohjeet: pöytänumerot, puiset paikkakortit, kukkaruukut

Kuvat: Hanne Kankare (ensimmäinen salikuva vieraan ottama)

Kaikki häiden tarjoiluista

Tänään vuorossa syväluotaava katsaus häiden ruoka- ja juomapuoleen. Tätä kirjoittaessahan tulee ihan vesi kielelle... :) Kerroinkin jo aiemmin, että itse juhlapäivänä jännitys (tai joku muu kumma) oli aika lailla vienyt hääparin ruokahalun, mutta juhlien jälkeen ollaan saatu nauttia sekä ruoka- että juomaylijäämistä.

💚 Ruokailu

Pitopalveluna meillä oli Ahoska Catering. Ruokailu oli katettu buffetiksi yhteen sivuhuoneista, josta ruoat haettiin pöytäkunnittain (you know, koska korona). Ruokailu oli jaettu kahteen osaan: kylmät alkuruoat ensimmäisellä kierroksella, toisella kierroksella lisätty myös lämpimät pääruoat. Tässä menumme kokonaisuudessaan:

Salaattia, mansikoita ja halloumia & balsamicosiirappia

Pastasalaattia Nizzan tapaan

Tomaattia, mozzarellaa ja basilikaa

Graavattua lohta & limeaiolia

Savuporomoussea ruischipsillä

Tilliperunoita

Mureaa häränrintaa tummassa rosmariinikastikkeessa

Paahdettua parmesanperunaa

Hunajalla glaseerattuja uunijuureksia

Lihapyöryköitä

Linssitäytettyjä paprikoita (Kasvissyöjille ja vegaaneille)

Ciabattaa ja saaristolaisleipää 

Yrttilevitettä ja voita

Menusta sen verran, että me halusimme pääruoaksi lihaa, sillä se tuntui jotenkin juhlavalta ja sopivalta kun kerrankin sai valita pitopalvelun herkuista oman maun mukaan. Mutta pidimmekin sitten molemmat perään lihattoman lokakuun yrityksenä kompensoida.

💚 Alkumaljat ja ruokajuomat

Suurin osa juomista haettiin ostosristeilyltä - siitä tarkemmin tässä postauksessa. Alkumaljat juotiin ulkona alkuseremonian yhteydessä. Skumpan rinnalla oli holittomana vaihtoehtona Pommac, jonka järkeilimme sopivan niin aikuisille kuin lapsille. Ruoan kanssa tarjoilijat kaatoivat kaksi kaatoa valko- tai punaviiniä, jonka jälkeen pullot jätettiin pöytiin. Ruoan kanssa oli esillä myös kivennäisvettä, sitruunanmaulla tai ilman.

💚 Kakku

Myös kakku tuli pitopalvelumme kautta ja se oli perinteistäkin perinteisempi marjainen kermakakku. Jonkun mielestä ehkä tylsä tai liian monesti nähty, mutta omasta mielestäni juuri paras maultaan. Okei, jotkut suklaakakut on kyllä myös hyviä, mutta ne ovat sitten taas niin raskaita, että hyvä jos jaksaa yhden palan. Meidän kakkumme olikin ihanan raikas ja maukas! Ja ilmeisesti maistui muillekin, ainakin santsikierroksista päätellen. 

💚 Herkkubuffa ja baari

Sulhanen on meistä enemmän makean perään ja häntä ajatellen alunperin ehdotin illaksi avattavaa karkkibuffaa. Illan tarjottavien osalta piti toki miettiä myös mahdollinen ilta-/yöpala. Totesimme molemmat, että yleensä häissä ei ole jaksanut syödä isompaa yöpalaa kaikkien herkkuruokien jälkeen. Halusimme kuitenkin, että tarjolla on muutakin kuin makeaa pitämään pikkunälkää. Niinpä päädyimme laajentamaan buffan herkkubuffaksi, jossa karkit saivat rinnalleen paria eri lajia pähkinöitä, sipsejä ja ruissipsejä. Suurin osa herkuista tilattiin Urjalan makeistukusta, täydennyksin kaupasta. Herkkubuffa oli juhlapaikan aulassa olevalla baaritiskillä, mistä löytyi myös - ylläri ylläri - baari: viiniä, viskiä, olutta, siideriä, lonkeroa ja holittomia vaihtoehtoja. Sekä baari että herkkubuffa avattiin juuri ennen kakkukahveja loppuiltaa ajatellen. 

(Juomien määrästä en osaa ladella viisauksia: niitä oli tietenkin aivan liikaa, sillä olimme hankkineet juomat kesällä ennen kuin vierasmäärä oli varmistunut ja koronahan rokotti sitä oikein kunnolla. Eli se on ainakin varmaa, että hyvän tovin kaikille meillä vieraileville tyrkytetään jämäjuomia :D)

~Satu~

💚Lue lisää:

- Pitopalvelun valinnasta: Meillä on pitopalvelu!

- Tapaaminen pitopalvelun kanssa ja muistilista häiden tarjoiluista

Kuvat: Hanne Kankare, paitsi kilistyskuva vieraan ottama

Kaikki häiden musiikeista

Häiden musiikkeja valitessa törmäsi ongelmaan, että lopulta aika harva kappale pääsee kunnolla esille. Mitkä siis haluamme nostaa erillisiksi esityksiksi saati häätanssiksi? Pohdintaa käytiinkiin pitkään. Kerroinkin jo aiemmin, että muutama kappale kuultiin ystäviemme esittäminä. Seuraavaksi paljastuksia häätanssista loppuillan jorailuihin.

💚 Häätanssi

Häätanssia valitessa hyllytettiin melko nopeasti suomalaiset valssit. Jotenkin vaan mikään sanoituksista ei tuntunut oikealta (joko liian surullisilta tai muuten ei omaan tyyliin sopivalta). Harkinnassa oli myös instrumentaaliset valssit, mutta ruvettiin myös miettimään häätanssiksi muuta kuin perinteistä valssia. Lopulta biisiksi valikoitui Lady Gagan kappale Always remember us this way A star is born -elokuvasta, eli tämä:

Suoraan sanottuna en oikein edes muista miten tähän biisiin päädyttiin. Oltiin aikanaan katsomassa leffa yhdessä ja jälkikäteen tuli fiilisteltyä soundtrackia. Jollain kuuntelukerralla taisi vaan palaset loksahtaa, ja ehdotin tuota kappaletta Sulhaselle. Sen jälkeen konsultoin Googlea mahdollisista tanssiaskeleista tuohon biisiin ja tanssitreenit pääsivät alkamaan. Omasta mielestäni oli itse asiassa aika kiva, että meidän biisiksi valikoitui näinkin tuore kappale: siihen ei liity vanhoja muistoja, vaan melkein alusta asti sen on mielessään liittänyt meihin ja häihin. Ja lyriikathan sopivat häihin vallan mainiosti:

”But all I really know

You're where I wanna go

The part of me that's you will never die

So when I'm all choked up

And I can't find the words

Every time we say goodbye

Baby, it hurts

When the sun goes down

And the band won't play

I'll always remember us this way”

💚 Bändi

Häidemme bändinä toimi Two with cherry, joka soitti kaksi 45 minuutin settiä. Ensin tanssittiin keskenämme häätanssi, sen jälkeen pari valssia valssattiin vieraiden kanssa. Sitten vaihdettiinkin pop/rock/punk -kategoriaan, jossa meno vain koveni jälkimmäisen setin loppua kohden! Biisivalikoima oli sekoitus uudempaa ja vanhempaa, ja olikin hauska nähdä kaiken ikäisiä vieraita tanssilattialla. Itselle hauskimpina jäi mieleen mm. Edge of glory, Basket case ja 1972 (jota luonnollisesti hoilattiin täyttä kurkkua). Kaiken kaikkiaan iso kiitos ja suositus meidän bändille. Nelihenkiseltä bändiltä taipui monipuolisesti niin biisit kuin soittimetkin, ja saatiinpa jopa sekä mies- että naissolistit. Lue lisää bändin valinnasta tästä postauksesta.

Kuvakaappaus Applen musiikin soittolistoista

💚 Soittolistat 

Bändin ja vieraiden esitysten lisäksi häitä varten oli luonnollisesti koottu useampikin eri soittolista. ”Häät alkuun” -listalta löytyi hyvän fiiliksen rakkauslauluja soimaan taustalle vieraiden tervehtimisen aikana (mm. Ota minut tällaisena kun oot, Marry you ja rokkiversio Here comes the bride:sta). Taustamusiikkina ruokailujen aikana soi instrumentaalista musiikkia leffa- ja tv-teemalla: lempisarjojemme tunnareita, lempileffojemme soundtrackeja ja olipa joukossa muutama intrumentaalinen Disney-biisikin. Kimpun heittoa varten oli kaavailtu - mikäs muukaan kuin - Beyoncén Single ladies, mutta se jäi lopulta kuulematta kun kimppu heitettiin ulkosalla.

Bändin settien jälkeen soimaan pärähti eeppinen bilesoittolista (vaikka itse sen sanonkin :D). Tuo soittolista on itse asiassa toiminut monena pimeänä tai muuten ankeana aamuna hyvänä herättävänä musiikkina, eli se vaivannäkö ei jäänyt vain yhtä iltaa varten. Täysin omasta subjektiivisesta mielestäni parhaita jorattavia hääsoittolistalta:

- Kaikki Abba (Vaikeinta oli rajata että listalla oli muutakin :’D No ei sentään...)

- Anssi Kelan versio 2080-luvulla -kappaleesta

- Tarkenee (JVG)

- Toinen ilmeinen JVG: Häissä

- Raise your glass (Pink)

- Kaija (Kasmir)

- Pulp fiction (Haloo Helsinki!)

- Madafakin darra (Roope Salminen & koirat)

... to name a few. Bilelistan soidessa ainoa joka olisi jaksanut/halunnut/kehdannut vielä tanssia taisi olla allekirjoittanut, mutta onneksi sain välillä seuraa - ehkä säälistä tai velvollisuudentunnosta. No, hauskaa oli joka tapauksessa! Nyt olenkin raihnainen 30-vuotias ja korona on muutenkin vienyt pippalot ja illanvietot, joten täytyikin ottaa kaikki ilo irti tuolloin... ;)

~Satu~

Ps. Häissämme ei lopulta kuultu blogini nimikkobiisiä ;) Se oli kyllä mun hääfiilistelysoittolistalla (tietenkin oli erikseen sellainen!) jolla virittäydyin häätunnelmaan suunnittelurupeaman aikana. 

Kuvat: Hanne Kankare