sunnuntai 21. heinäkuuta 2019

Mekko-onni jatkuu - I said yes!

Ilokseni voin sanoa, että kävin eilen ostamassa morsiuspuvun! Sovittelureissusta on jo muutama kuukausi aikaa, mutta päätöksenteon haasteiden ja käytännönsyiden vuoksi ostosreissu venyi. Mikä ei haitannut, sillä mekko tullee nyt alkuvuodesta ja ehtii näin ollen mainiosti loppukevään hääpäivään mennessä.

Reissu Turun Fiancéehen oli todellinen piristysruiske. Osaavaa, ystävällistä palvelua ylistin viimeksikin, mutta nyt liikkeessä oli erityisen pirteä tunnelma, sillä paikalla oli toinen morsian, joka oli juuri lähdössä vihittäväksi. Paikalla siis pörräsi niin kaasoja kuin valokuvaajaa jännittyneen innostuneissa tunnelmissa. Mietin, että mekkoliikkeessä olisi varmasti yksi maailman iloisimmista  työpaikoista. 

Samalla sovitin ylleni viime reissulta mieleen jääneet kaksi lempparimekkoa. Toinen näistä mekoista oli lopulta yksimielisesti kaikkien suosikki: jo viimeksi kaasojen, liikkeessä olleen kuvaajan (joka hauskasti otti kantaa munkin sovitteluihin varsinaisesta työtehtävästään huolimatta :D) ja minun itseni. 
Sneak peek!
Miksi valitsin juuri The Dressin? Mekko on ”prinsessamaisempi” kun olin etukäteen ajatellut, mutta kuitenkin kevyt eikä mitenkään överi. Värisävyn tarkkaa nimeä en muista (siinä oli litanja hienoja sanoja, tyyliin faded sand beach and the sorts), mutta se ei siis ole valkoinen ja sävy sopii minulle hyvin. Osittain mekko ei vastaa mielikuviani (hihattomuus! #käsivarsikriisi), ja sitten taas toisaalta vastaa. Ainakin niitä yläasteaikaisia, jolloin vannoin sweetheart-kaula-aukkojen ja a-linjaisten helmojen nimeen. Ollenkaan ei haitannut myöskään se, että mun tietämättä mekosta oli 20% alennus.

Loppukaneetiksi vielä kerrottakoon, että multa ihan oikeasti kysyttiin ”Are you saying yes to the dress?” - YESSSS! :D

Kai se on uskottava, että naimisiin tässä ollaan menossa kun nyt on mekko ja sormuskin!

~Satu~

tiistai 9. heinäkuuta 2019

Sormus on täällä!


Eilen se tuli - vihkisormukseni saapui postissa! <3 Mikä on jeeeee monella tapaa: ensinnäkin, sain tehtyä päätöksen ja yksi homma on taas hoidettu! Ja oli kiva myös innostuneena odottaa pakettia saapuvaksi ja saada vihdoin sormus kotiin! 


Sormuspohdintoja pidemmin avasinkin jokin aika sitten. Lopulta päätös syntyi itselleni melko tyypillisellä tavalla: olin ensin about miettinyt mitä voisin haluta ja vähän selaillut netistä tarjontaa. Sovitin joitain (ihan riittävästi) vaihtoehtoja ja jätin asian hautumaan, sitä sen aktiivisemmin miettimättä. Kun lakkasin tietoisesti stressaamasta päätöstä, alitajunta prosessoi asiaa ja kun huomasin kyseisen sormuksen olevan vielä alennuksessa, tuntui päätös täysin luontevalta. Vaikka valitsinkin itse sormukseni (epäromanttista?), käytiin sitä sulhasen kanssa yhdessä kaupassa katsomassa ennen kuin tein ostopäätöksen. Lopulta ostin sormuksen Timanttisten nettikaupasta, sillä nettialen hinta oli kauppaa parempi. Oikea koko olikin jo tiedossa sovittelujen perusteella, eikä tällä hetkellä ainakaan tunnu, että kokoa pitäisi muuttaa.


Long story short, it’s here! Ainoa huono puoli on se, että nyt sitä tekisi mieli sovitella koko ajan sormeen ja aikaa rouvaselämään on kuitenkin vielä se kymmenen kuukautta... #firstworldproblem

~Satu~