Tarina jatkuu siitä mihin viimeksi jäimme - lue aamun laittautumisesta ja alkuseremoniasta täältä.
Vieraiden saapuessa vähitellen sisälle me asetuimme juhlasaliin ottamaan vieraita vastaan. Saatiin sisälle siirtymiseen luonnollista porrastusta: osa jäi ulos juomaan alkumaljat, välissä vieraat veivät takkeja naulakkoon ja muistamisia lahjapöydälle, ja näin väki saapui ripotellen sisälle. Pieni porrastus antoikin meille hyvin aikaa jutella kaikkien kanssa hetken, ei ollut hektinen tahti. Koronan hengessä emme halanneet tai kätelleet, mutta oli erikseen tervehtiä jokainen. Seremoniamestari aloitti juhlan kertomalla yleistä infoa ja ohjelmasta sekä lyhyesti esittelemällä vieraat pöydittäin. Sen jälkeen perhetuttuni esittävät meille uskomattoman hyvin kaksi toivomaamme laulua, Make you feel me love ja Come what may.Sitten olikin ruokailujen aika, mm-mm-mmm! Ruokatarjoilusta vastasi laitilalainen pitopalvelu Ahoska catering linkki. Mainitsinkin aiemmin, että jännitys oli vienyt hääparin ruokahalun mennessään, mutta kaikki ruoka oli todella hyvää ja vieraat kehuivat myös. Itse saatiinkiin nautiskella niistä vielä kotona, sillä vieraskadon myötä ruokia jäi kunnolla yli. Ruoat tarjoiltiin buffet-pöydästä keittiön vieressä huoneessa (ei siis itse salissa). Koronan takia ruokaa mentiin hakemaan jonon välttämiseksi hyvin väljästi, pöytäseurue kerrallaan, jolloin siihen meni paljon aikaa, mutta siitä huolimatta aikataulu onneksi piti koko päivän todella hyvin.
Ruokailu oli jaettu kolmeen osaan: kylmät alkupalat, pääruoka ja kakkukahvit. Ruokailujen lomassa oli myös ohjelmaa, joista yksi oli perinteisesti puheet. Häissämme kuultiin yhteensä kolme puhetta. Puheet käynnisti alkupalojen jälkeen bestman, joka sekä puhui että lauloi ja soitti kitaralla Älkää unohtako toisianne -kappaleen. Myöhemmin puheet pitivät vielä mun äiti ja kaasot. Etenkin kaasojen puheelle hykertelin - miten hyvin he minut tuntevatkaan!
Pääruoan loppupuolella oli ainoan varsinaisen hääleikkimme aika. Kaasot olivat valmistelleet meille oman Tuttu juttu -show:n, ruusuineen kaikkineen! Eli päästiin kisailemaan siitä, kuinka hyvin tunnemme toisemme. Ensin meille esitettiin asioita joista toinen näytti peukulla mielipiteensä ja toinen koitti arvata toisen kannan. Sen jälkeen oli avoimien kysymysten vuoro: toinen poistui aina kuuloetäisyyden ulkopuolella ja toiselle esitettiin parisuhteeseen liittyviä kysymyksiä. Ja jälleen toisen piti arvata puolison vastaus. Alun haparoinnin jälkeen tulos oli ilmeisesti riittävän hyvä: voitettiin! :D (Kilpailevaa paria ei toki ollut, mutta silti!)
Palkintona kisassa oli kylpylälahjakortti :) |
Sitten oli case kakkupolkaisu. Minähän julistin jo 1,5 vuotta sitten, että meidän häissä ei sitten polkaista (koska tasa-arvo jne.). Mutta sitten kuulin tarinoita pareista, jotka ovat sopineet etteivät polkaise, ja jompikumpi polkaisee kuitenkin! No enhän minä nyt voi hävitä, joten aloin puhua polkaisemisen puolesta hämmentyneelle Sulhaselle :D Asiasta käytiin debaattia viimemetreille asti, ja sovimme polkaisemisesta. Tarina onneksi päättyi onnellisesti, sillä tuli rehellinen tasapeli. (Vielä onnellisemmin se olisi päättynyt jos olisin voittanut...)
Bändistä ja häiden musiikista kerron tarkemmin myöhemmin, mutta mainittakoon, että häätanssia säestämässä ja parin setin verran meitä tanssituttamassa oli Two with cherry -bändi. Bändin settien välissä oli myös illan viimeinen ohjelmanumero eli kimpun heitto. Modernisoimme tätä sen verran, että kaikki naimattomat henkilöt, sukupuoleen katsomatta, pakote houkuteltiin mukaan ohjelmaan. Heitin varsinaisen kimppuni, olihan minulla jo kotona yksi kuivatettu kimppu keväältä. Ja olin onnellinen kun näin miten iloiseksi kimpun napannut siitä tuli, kimppuni sai hyvän uuden kodin. (Ilmeisesti hän halusi sen melkoisen kovasti, sillä siinä tohinassa pari kukintoa irtosi :’D)
Kimppu lentää! |
Loppuillasta kun vieraiden tanssijalka alkoi väsyä ehti vielä vaihtaa kuulumisia ja tunnelmia joidenkin kanssa, ennen kuin meidän tuli aika lähteä. Olimme tilanneet taksin juhlasta etukäteen ja lopulta ajoitus tuntui ihan sopivalta: uneliaimmat vieraista olivat jo lähteneet/lähdössä, mutta tunnelma ei ollut täysin lässähtänyt. Yöksi hurautimme Naantalin kylpylään - siitä lisää ensi kerralla!
~Satu~
Kuvat: Hanne Kankare (muokkaus/rajaus osassa minä)