Häiden kulku: Juhla

Tarina jatkuu siitä mihin viimeksi jäimme - lue aamun laittautumisesta ja alkuseremoniasta täältä.

Vieraiden saapuessa vähitellen sisälle me asetuimme juhlasaliin ottamaan vieraita vastaan. Saatiin sisälle siirtymiseen luonnollista porrastusta: osa jäi ulos juomaan alkumaljat, välissä vieraat veivät takkeja naulakkoon ja muistamisia lahjapöydälle, ja näin väki saapui ripotellen sisälle. Pieni porrastus antoikin meille hyvin aikaa jutella kaikkien kanssa hetken, ei ollut hektinen tahti. Koronan hengessä emme halanneet tai kätelleet, mutta oli erikseen tervehtiä jokainen. Seremoniamestari aloitti juhlan kertomalla yleistä infoa ja ohjelmasta sekä lyhyesti esittelemällä vieraat pöydittäin. Sen jälkeen perhetuttuni esittävät meille uskomattoman hyvin kaksi toivomaamme laulua, Make you feel me love ja Come what may. 

Sitten olikin ruokailujen aika, mm-mm-mmm! Ruokatarjoilusta vastasi laitilalainen pitopalvelu Ahoska catering linkki. Mainitsinkin aiemmin, että jännitys oli vienyt hääparin ruokahalun mennessään, mutta kaikki ruoka oli todella hyvää ja vieraat kehuivat myös. Itse saatiinkiin nautiskella niistä vielä kotona, sillä vieraskadon myötä ruokia jäi kunnolla yli. Ruoat tarjoiltiin buffet-pöydästä keittiön vieressä huoneessa (ei siis itse salissa). Koronan takia ruokaa mentiin hakemaan jonon välttämiseksi hyvin väljästi, pöytäseurue kerrallaan, jolloin siihen meni paljon aikaa, mutta siitä huolimatta aikataulu onneksi piti koko päivän todella hyvin. 

Ruokailu oli jaettu kolmeen osaan: kylmät alkupalat, pääruoka ja kakkukahvit. Ruokailujen lomassa oli myös ohjelmaa, joista yksi oli perinteisesti puheet. Häissämme kuultiin yhteensä kolme puhetta. Puheet käynnisti alkupalojen jälkeen bestman, joka sekä puhui että lauloi ja soitti kitaralla Älkää unohtako toisianne -kappaleen. Myöhemmin puheet pitivät vielä mun äiti ja kaasot. Etenkin kaasojen puheelle hykertelin - miten hyvin he minut tuntevatkaan!

Pääruoan loppupuolella oli ainoan varsinaisen hääleikkimme aika. Kaasot olivat valmistelleet meille oman Tuttu juttu -show:n, ruusuineen kaikkineen! Eli päästiin kisailemaan siitä, kuinka hyvin tunnemme toisemme. Ensin meille esitettiin asioita joista toinen näytti peukulla mielipiteensä ja toinen koitti arvata toisen kannan. Sen jälkeen oli avoimien kysymysten vuoro: toinen poistui aina kuuloetäisyyden ulkopuolella ja toiselle esitettiin parisuhteeseen liittyviä kysymyksiä. Ja jälleen toisen piti arvata puolison vastaus. Alun haparoinnin jälkeen tulos oli ilmeisesti riittävän hyvä: voitettiin! :D (Kilpailevaa paria ei toki ollut, mutta silti!)

Palkintona kisassa oli kylpylälahjakortti :)

Sitten oli case kakkupolkaisu. Minähän julistin jo 1,5 vuotta sitten, että meidän häissä ei sitten polkaista (koska tasa-arvo jne.). Mutta sitten kuulin tarinoita pareista, jotka ovat sopineet etteivät polkaise, ja jompikumpi polkaisee kuitenkin! No enhän minä nyt voi hävitä, joten aloin puhua polkaisemisen puolesta hämmentyneelle Sulhaselle :D Asiasta käytiin debaattia viimemetreille asti, ja sovimme polkaisemisesta. Tarina onneksi päättyi onnellisesti, sillä tuli rehellinen tasapeli. (Vielä onnellisemmin se olisi päättynyt jos olisin voittanut...)

Bändistä ja häiden musiikista kerron tarkemmin myöhemmin, mutta mainittakoon, että häätanssia säestämässä ja parin setin verran meitä tanssituttamassa oli Two with cherry -bändi. Bändin settien välissä oli myös illan viimeinen ohjelmanumero eli kimpun heitto. Modernisoimme tätä sen verran, että kaikki naimattomat henkilöt, sukupuoleen katsomatta, pakote houkuteltiin mukaan ohjelmaan. Heitin varsinaisen kimppuni, olihan minulla jo kotona yksi kuivatettu kimppu keväältä. Ja olin onnellinen kun näin miten iloiseksi kimpun napannut siitä tuli, kimppuni sai hyvän uuden kodin. (Ilmeisesti hän halusi sen melkoisen kovasti, sillä siinä tohinassa pari kukintoa irtosi :’D)

Kimppu lentää!

Loppuillasta kun vieraiden tanssijalka alkoi väsyä ehti vielä vaihtaa kuulumisia ja tunnelmia joidenkin kanssa, ennen kuin meidän tuli aika lähteä. Olimme tilanneet taksin juhlasta etukäteen ja lopulta ajoitus tuntui ihan sopivalta: uneliaimmat vieraista olivat jo lähteneet/lähdössä, mutta tunnelma ei ollut täysin lässähtänyt. Yöksi hurautimme Naantalin kylpylään - siitä lisää ensi kerralla!

~Satu~

Kuvat: Hanne Kankare (muokkaus/rajaus osassa minä)

Häiden kulku: Aamu ja alkuseremonia

Heräsin hääjuhlan aamuun levottomasti nukutun yön jälkeen ja melko väsyneenä - mutta iloisena siitä, että juhlapäivä vihdoin koitti ja oltiin molemmat terveitä! 

Joskin täytyy heti alkuun todeta pois alta synkistelyosuus: korona verotti häidemme vierasmäärää lopulta suht paljonkin, ainakin kolmasosalla - ymmärrettävästi mutta harmillisesti. Osa esteistä oli hyvissä ajoin tiedossa, mutta vielä perjantaina ja lauantaina tuli äkillisiä sairastumisia. Nämä eivät nyt olleetkaan ne juhlat, joissa on paikalla kaikki meille tärkeät ihmiset. Mutta samaan aikaan tuntuu, että olin henkisesti niin varautunut peruuntumisiin (tai siihen, että joudutaan supistamaan juhla vain 15 henkeen, tai perumaan koko homma, tai, tai, tai...), että päivästä nautti joka tapauksessa täysin siemauksin. Oli niin helpottunut siitä, että nyt nämä juhlat saatiin järjestymään. Sekin auttoi, kun muistutti itselleen, että vaikka nämä ovatkin (oletettavasti ;D) ainoat häät, eivät nämä ole ainoa mahdollisuus juhlia vaan halutessaan isot juhlat voi järjestää jatkossakin.

Muuutta siis! Se hääaamu. Aamulla jatkui yöllä valloilleen päässyt jännitys. En oikein edes muista mitä tein aamulla kotona - varmaan vain heräilin - ennen kuin Sulhanen heitti kampaajalle. Koska oltiin otettu potretitkin jo keväällä saatiin ihanan myöhäinen hääpäivän aloitus: mun kampaaja oli vasta 9:45. Kampaajana toimi Tyylihiusten Hanna, jonka luona olen käynyt jo muutaman vuoden. Katseltiin kuvia kevään kampauksesta ja koitettiin saada mahdollisimman lähelle samanlaista. Kun pääsin istumaan kampaajan tuoliin niin jännitys haihtui lähes kokonaan. Luulen, että jälleen kerran konkreettinen asioiden eteneminen lievitti jännitystä.

Kampauksen valmistuttua kampaamoon saapui mut meikkaamaan Kelly Kurten. Meikistä ette nyt oikein kuvia saa, mutta olin myös siihen todella tyytyväinen: juuri niin luonnollinen kuin halusinkin, mutta kuitenkin näyttävämpää kuin yleensä (tulipa mm. kokeiltua ekaa kertaa irtoripsiä).

Vähän Kellyn jälkeen kampaajalle saapuivat myös kaasot (ja toisen kaason vauva). Meillä on ollut toistemme häissä traditio, että skoolataan kampaajalla, joten heidän laukuistaan löytyi skumppaa, vaahtokarkkeja ja suklaapäällysteisiä mansikoita. Nam!

Sulhanen saapui meidän kuskiksi ja suunnattiin (turkulaisittain) Hesen kautta juhlapaikalle. Jännä juttu muuten: koko hääpäivän meillä molemmilla oli aivan surkea ruokahalu! Ei saatu edes salaatteja syötyä loppuun, vaikka en itse edes kokenut olevani siinä vaiheessa erityisen jännittynyt.

Koko häätiimi pukeutui kartanolla ja valmistauduttiin ryhmäkuviin. Ulkona paistoi aurinko ja oli enemmän kesäisen kuin syksyisen näköistä. Otettiin kuvia kartanon puutarhassa kuvaaja Hannen loikkiessa milloin mihinkin pusikkoon kuvaamaan :D Saatiin tosi kivoja kuvia: oli "perinteisempiä" potretteja, mutta myös hassuttelua ilmeissä ja asennoissa. Kuvaussession jälkeen hääparin oli aika piiloutua yläkertaan häätiimin opastaessa vieraita oikeille paikoille.

Kun kello tuli kolme ja oli aika lähteä alakertaan juhlan aloitukseen, iski jokin epämääräinen jännityksen ja liikutuksen sekoitus. Jotain mille ei ehkä ole hyvää sanaa tai selkeää syytä. Oli miten oli, ihan kuivin silmin ei näistäkään häistä selvitty. Alkuseremonia pidettiin ulkona kartanon puutarhassa, jonne häätiimi oli ohjannut vieraat odottamaan. Seremoniamestari kuulutti meidät sisään, jonka jälkeen laskeuduttiin yhdessä kartanon portaita alas ja käveltiin vieraiden keskeltä eteen.

Halusimme juhlan alkuun seremoniallisuutta, korvaamaan sitä mikä alkuperäisten suunnitelmien mukaan olisi ollut vihkiminen. Meidäthän vihittiin keväällä vain kahden todistajan läsnä ollessa, joten haluttiin vielä isommalle porukalle jonkilainen ”virallisempi” osuus ja selkeä alku juhlaan. Pidimme lyhyehkön puheen, jossa toivotimme vieraat tervetulleeksi ja kerrottiin jotain meidän parisuhteesta. Jotta homma ei olisi mennyt liian pönötykseksi, ”valat” toisillemme pidimme arkisina ja humoristisella tvistillä - HIMYM-fanit saattoivat huomata Lilyn ja Marshallin uusintavalojen antaman inspiraation ;)

Puheen jälkeen nostimme maljat ja ohjeistimme juhlan siirtyvän sisälle. Tässä kohtaa jännitys oli jo aika lailla kadonnut ja hymyilytti... :)

~Satu~

Kuvat: Hanne Kankare (paitsi kampaamokuva kaasoni ottama)

Hääviikko

En edes haaveillut että ehtisin hääviikolla kirjoittaa mitään julkaisukelpoisia kokonaisuuksia - mutta kirjoitin joka päivä fiiliksiä, jotka jaan sellaisina kuin ne silloin näpyttelin.

💚 Maanantai

Hääviikon ensimmäinen aamu! Finally here! Vaikka ulkona vielä vihertää, on ilmassa kunnon syksyn tuntua. Tällä viikolla on siis tosiaankin meidän syyshäät. Viikonloppuna saatiin ahkeroitua hyvin ja järjestelyjen suhteen olo on hyvä. Toisaalta lyhyemmän työviikon vuoksi molemmilla on edessä tavallista kiireisemmät ja pidemmät työpäivät, joten aikaa edistää häähommia on myös rajallisesti. Illalla kuitenkin ehdittiin viestitellä ja soitella palveluntarjoajien kanssa yksityiskohdista (mm. lähettelin juhlan aikataulua). 

Alkaa toden teolla jännittää ja toivon vain, että käy samoin kuin vihkimisen kanssa: että juuri ennen h- hetkeä jännitys alkaisi jo vähän raukeamaan... Mitä sitten jännitän? En todellakaan tiedä. Varmaan ylipäätään sitä, että päivä johon on ladattu niin paljon odotuksia ja jonka eteen on nähty vaivaa alkaa vihdoin lähestyä. Ihan hyvää jännitystä siis :) Tavallaan olen kai siis myös ihan tyytyväinen siitä, että alkuviikko on vielä töitä: saapahan muuta ajateltavaa! 

Hääviikko käyntiin!

💚 Tiistai

Neljä päivää häihin... ja meidän seurustelun vuosipäivä! Se osui tosiaan näin lähelle häitä :) Ei olla vielä päätetty juhlitaanko tulevina vuosina vihkimisen vai hääjuhlan vuosipäivää. Syyskuun ”virallistamista” hääpäiväksi kyllä puoltaa vahvasti se, että se olisi samalla seurustelun vuosipäivän juhlistamista.

Nyt on siitä hassu päivä, ettei ole suunniteltu mitään häihin liittyvää tehtävää. Toki ne koko ajan ovat taustalla mielessä ja oivalluksia voi tulla, mutta periaatteessa. Saatiin myös päivän aikana selkeyttä eniten stressanneeseen kokonaisuuteen eli vieraiden majoittumiseen, joten olo on lähestulkoon seesteinen!

💚  Keskiviikko

Kolme (!?!) päivää! 

Meidän häiden teema: edeltävät sääilmiöt! Viikkoon vihkimistä edeltävästi mahtui sade, lumisade, räntäsade, rakeet ja ukkonen. Nyt hääjuhlan viikolle on luvattu pahin myrsky vuosiin. Onneksi Varsinais-Suomessa ei pitäisi olla niin paha kuin esim. pk-seudulla.

Myös tänään tehtävää on kohtalaisesti: asioiden tulostamista, kuvaajapalaverin lyöminen lukkoon, jotain hienosäätöä. Huomenna on tarkoitus ahkeroida hommat kasaan - pianhan sen näkee, ollaanko oltu pari päivää liiankin lunkisti... Nurinkurisesti kyllä taas jännitys ehkä jopa laskee tai ainakin jonkinlainen helpottuneisuus lisääntyy päivien vähetessä ja häätiimin äkillisten sairastumisten puuttuessa. 

Viimeinen työpäivä ennen juhlaa sujui tehokkaasti kun yritin saada pakolliset hommat tehtyä ja silti päästä lähtemään vähän tavallista aiemmin. Lisäksi olen yrittänyt parhaani mukaan eristäytyä - jo siihen pisteeseen asti, että työkavereita se alkaa jo jopa vähän huvittaa. Tuli oltua parissakin palaverissa puhuva pää koneen näytöllä muiden ollessa samassa tilassa.

Torstaiaamun projektia

💚 Torstai

Tänään heräsin siihen, kun kukkalähetys saapui ovelle. Päivä pääsi siis alkamaan kukkapaketin purkamisella ja niiden huollolla (uusien imupintojen leikkaaminen ja parvekkeelle veteen säilöminen). Muut viimeiset hommat olivat pakkaamisen viimeistely, paikkakartan teko, sekä puheen ja tanssin harjoittelu. Tekemistä oli lopulta ihan sopivasti: hyvä että oli vapaapäivä, mutta ehti myös pitää taukoa häähommista. Enää jää nähtäväksi kuinka kiireinen juhlapaikan valmisteluun varatusta perjantaista tulee. Etukäteen olo on optimistinen, mutta tällaisissa operaatioissa aikaa tuppaa kulumaan tuplasti enemmän kuin on ennakoinut... 

Paras näky työkalenterissa :)

💚 Perjantai

Juhlien aatto kului oikeastaan kokonaan hääjutuissa, enimmäkseen ihan konkreettisesti juhlapaikkaa koristellessa. Alkuun oltiin pitkään kahdestaan puuhastelemassa juhlapaikalla, mutta heti kun saatiin alkuillasta apukäsiä alkoi homma luistaa toden teolla ja saatiin paikka melko nopeasti kuosiin. Illalla suurin osa häätiimistä saapui pk-seudulta ja käytiin heidän kanssaan vielä joitain juttuja läpi. Olin todella tyytyväinen siihen, että päästiin kotiin inhimilliseen aikaan, mutta jalat oli kyllä silti ihan poikki päivän seisoskelusta ja tavaroiden kantamisesta! Parasta päivässä oli se, ettei kaiken sen tohinan keskellä oikein ehtinyt jännittää. 

Se jännitys tosin hiipi takaisin yöllä, jonka nukuin katkeillen, pinnallisesti ja paljon unia nähden...

~Satu~

Minimoon kotimaassa - syksyinen Vanajanlinna

Ennen kuin alan käydä kronologisesti hääviikkoa ja -juhlaa läpi (saatiin nimittäin juuri kuvat!<3) lupailin instassa kertoa meidän viime viikonlopun reissusta. 

Varsinaisen häämatkan Santorinille ilmeisistä syistä peruunnuttua alettiin suunnitella ”minimoonia” kotimaahan. Sitä ei ehkä olisi kaivannut jos korona olisi ohi ja uusi häämatka varattu, mutta koska ei voi tietää yhtään koska ulkomaille taas uskaltaa ja pääsee lähtemään, tuntui minimoon hyvältä tähän väliin. Kohteeksi valikoitui Vajanlinna, jonne matkaamista olimme miettineet muutenkin jo tovin. Aluksi mietimme, että olisimmeko lähteneet reissuun heti häiden jälkeisenä maanantaina, mutta onneksi päätettiin lykätä parilla viikolla! Häiden jälkeiset päivät kotosalla menivät nimittäin vauhdilla, ja arkeen paluu tuntui vähän siedettävämmältä kun edessä siinsi vielä reissu. Lisäksi ajankohta sattui olemaan aivan täydellinen niin sään, luonnon kuin työstressinkin osalta.

Toinen mistä käytiin debaattia varausta tehdessä oli se, millaisessa huoneessa yöpyisimme. Päädyimme päärakennuksessa olevaan sviittiin. Myös golf-klubin yhteydessä olisi ollut upean näköisiä sviittejä, mutta halusimme fiilistellä vanhaa tunnelmaa oikein olan takaa.

Lähdimme siis reissuun lauantaiaamuna. Turusta matka oli pari tuntia eli juuri sopiva: ei mene koko päivää autossa istuessa, mutta tuntuu kuitenkin siltä, että lähdetään jonnekin muualle kuin ihan naapuriin. Söimme lounasta Hämeenlinnassa ennen kuin suuntasimme Vanajanlinnaan. Karttaa lukiessa huomasimme hauskan yksityiskohdan: olimme suuntaamassa minimoonille Katumajärven rannalle :D (Hyvät paikannimet siis sen kuin jatkuvat, nimim. häät Ala-Lemussa...) Paikan miljöö oli juuri sellainen kuin toivoinkin: vanhanaikainen ja syksyinen. Yhdistelmä, joka sai meidät vertaamaan tunnelmaa erinäisiin rikos- ja jännityskertomuksiin, tuulen hakatessa ikkunaa... ”Oli synkkä ja myrskyinen yö...”

Perillä emme suoraan sanottuna tehneet juuri mitään. Mikä sopi vallan mainiosti! No, kävimme kävelyllä kartanon alueella melkein heti saavuttuamme, pelasimme sängyn päällä lautapeliä ja Sulhanen nukkui päikkärit samalla kun itse katselin Modernia perhettä. Jos ei olisi koronaa olisin varmaan mennyt hierontaan, nyt koitettiin minimoida lähikontaktit. Illalla jaksoimme vielä lähteä alakerran ravintolaan syömään, vaikka saatiin pöytä vasta yhdeksältä (kyllä - se on myöhään tällaisille vanhuksille...). 

Hämeen linna

Sunnuntai alkoi milläs muullakaan kuin hotelliaamiaisella, joka ajoikin samalla lounaan aseman. Vanajanlinna on tosiaan aivan Hämeenlinna kupeessa, joten kävimme sunnuntaina Hämeen linnassa. Siis Hämeenlinnan Hämeen linnassa.

Voin suositella lämpimästi Vanajanlinnaa viikoloppukohteeksi, etenkin näin ruskan aikaan! Varmaan täytyy itsekin mennä toiste, vaikka joskus hääpäivänä :)

~Satu~