lauantai 24. lokakuuta 2020

Häiden kulku: Aamu ja alkuseremonia

Heräsin hääjuhlan aamuun levottomasti nukutun yön jälkeen ja melko väsyneenä - mutta iloisena siitä, että juhlapäivä vihdoin koitti ja oltiin molemmat terveitä! 


Joskin täytyy heti alkuun todeta pois alta synkistelyosuus: korona verotti häidemme vierasmäärää lopulta suht paljonkin, ainakin kolmasosalla - ymmärrettävästi mutta harmillisesti. Osa esteistä oli hyvissä ajoin tiedossa, mutta vielä perjantaina ja lauantaina tuli äkillisiä sairastumisia. Nämä eivät nyt olleetkaan ne juhlat, joissa on paikalla kaikki meille tärkeät ihmiset. Mutta samaan aikaan tuntuu, että olin henkisesti niin varautunut peruuntumisiin (tai siihen, että joudutaan supistamaan juhla vain 15 henkeen, tai perumaan koko homma, tai, tai, tai...), että päivästä nautti joka tapauksessa täysin siemauksin. Oli niin helpottunut siitä, että nyt nämä juhlat saatiin järjestymään. Sekin auttoi, kun muistutti itselleen, että vaikka nämä ovatkin (oletettavasti ;D) ainoat häät, eivät nämä ole ainoa mahdollisuus juhlia vaan halutessaan isot juhlat voi järjestää jatkossakin.


Muuutta siis! Se hääaamu. Aamulla jatkui yöllä valloilleen päässyt jännitys. En oikein edes muista mitä tein aamulla kotona - varmaan vain heräilin - ennen kuin Sulhanen heitti kampaajalle. Koska oltiin otettu potretitkin jo keväällä saatiin ihanan myöhäinen hääpäivän aloitus: mun kampaaja oli vasta 9:45. Kampaajana toimi Tyylihiusten Hanna, jonka luona olen käynyt jo muutaman vuoden. Katseltiin kuvia kevään kampauksesta ja koitettiin saada mahdollisimman lähelle samanlaista. Kun pääsin istumaan kampaajan tuoliin niin jännitys haihtui lähes kokonaan. Luulen, että jälleen kerran konkreettinen asioiden eteneminen lievitti jännitystä.



Kampauksen valmistuttua kampaamoon saapui mut meikkaamaan Kelly Kurten. Meikistä ette nyt oikein kuvia saa, mutta olin myös siihen todella tyytyväinen: juuri niin luonnollinen kuin halusinkin, mutta kuitenkin näyttävämpää kuin yleensä (tulipa mm. kokeiltua ekaa kertaa irtoripsiä).


Vähän Kellyn jälkeen kampaajalle saapuivat myös kaasot (ja toisen kaason vauva). Meillä on ollut toistemme häissä traditio, että skoolataan kampaajalla, joten heidän laukuistaan löytyi skumppaa, vaahtokarkkeja ja suklaapäällysteisiä mansikoita. Nam!


Sulhanen saapui meidän kuskiksi ja suunnattiin (turkulaisittain) Hesen kautta juhlapaikalle. Jännä juttu muuten: koko hääpäivän meillä molemmilla oli aivan surkea ruokahalu! Ei saatu edes salaatteja syötyä loppuun, vaikka en itse edes kokenut olevani siinä vaiheessa erityisen jännittynyt.



Koko häätiimi pukeutui kartanolla ja valmistauduttiin ryhmäkuviin. Ulkona paistoi aurinko ja oli enemmän kesäisen kuin syksyisen näköistä. Otettiin kuvia kartanon puutarhassa kuvaaja Hannen loikkiessa milloin mihinkin pusikkoon kuvaamaan :D Saatiin tosi kivoja kuvia: oli "perinteisempiä" potretteja, mutta myös hassuttelua ilmeissä ja asennoissa. Kuvaussession jälkeen hääparin oli aika piiloutua yläkertaan häätiimin opastaessa vieraita oikeille paikoille.


Kun kello tuli kolme ja oli aika lähteä alakertaan juhlan aloitukseen, iski jokin epämääräinen jännityksen ja liikutuksen sekoitus. Jotain mille ei ehkä ole hyvää sanaa tai selkeää syytä. Oli miten oli, ihan kuivin silmin ei näistäkään häistä selvitty. Alkuseremonia pidettiin ulkona kartanon puutarhassa, jonne häätiimi oli ohjannut vieraat odottamaan. Seremoniamestari kuulutti meidät sisään, jonka jälkeen laskeuduttiin yhdessä kartanon portaita alas ja käveltiin vieraiden keskeltä eteen.


Halusimme juhlan alkuun seremoniallisuutta, korvaamaan sitä mikä alkuperäisten suunnitelmien mukaan olisi ollut vihkiminen. Meidäthän vihittiin keväällä vain kahden todistajan läsnä ollessa, joten haluttiin vielä isommalle porukalle jonkilainen ”virallisempi” osuus ja selkeä alku juhlaan. Pidimme lyhyehkön puheen, jossa toivotimme vieraat tervetulleeksi ja kerrottiin jotain meidän parisuhteesta. Jotta homma ei olisi mennyt liian pönötykseksi, ”valat” toisillemme pidimme arkisina ja humoristisella tvistillä - HIMYM-fanit saattoivat huomata Lilyn ja Marshallin uusintavalojen antaman inspiraation ;)




Puheen jälkeen nostimme maljat ja ohjeistimme juhlan siirtyvän sisälle. Tässä kohtaa jännitys oli jo aika lailla kadonnut ja hymyilytti... :)


~Satu~


Kuvat: Hanne Kankare (paitsi kampaamokuva kaasoni ottama)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti