Häiden ohjelma - juu, ei, maybe?

Ah, häiden ohjelma. Tuo väkinäisen naurun, tuskaisten hikikarpaloiden ja silmät auki nukkumisen lähde. No, ehkei kuitenkaan :) Itse olen sitä mieltä, että häissä on mukava olla jonkin verran ohjelmaa - hyvän maun rajoissa. Kun pikkuserkkupuoli ei puhu puolta tuntia tai sosiaalisesta fobiasta kärsivää sulhasta laiteta laulamaan balladia, on ohjelma ja leikit toivottavasti enemmän tunnelmaa nostattava tekijä kuin sen tappaja. Mutta toki minullakin on omat inhokkini ja suosikkini.

Puheet

Kyllä. Varmasti häissämme kuullaan joitain puheita. Kaasojen ja bestmanin toivomme puhuvan lyhyesti, muutkin halutessaan saavat. Itse sanomme varmaankin ainakin muutaman sanan, mutta ei olla vielä päätetty kuinka pitkän kaavan kautta (eli pidämmekö esim. omat puheet vai lyhyen tervetuloa-toivotuksen vai mitä).

Kakkupolkaisu

Ei. Eiköhän modernissa, tasa-arvoisessa parisuhteessa voida neuvotella yhdessä se kaapin paikka :D Täytyy miettiä tehdäänkö sitten kakun leikkaamisesta edes numeroa, vai onko se kuitenkin perinne mikä jotenkin tehdään näkyväksi.

Kenkäleikki

Ehkä. En ole mitenkään kategorisesti kenkäleikkiä vastaan (kuten jotkut), mutta kieltämättä se vaatisi oivaltavampia väittämiä kuin kumpi käyttää enemmän rahaa vaatteisiin. Hyvin morsiusparin näköisillä väittämillä voisi toimia.

Ryöstöt

Ehkä. Emme siis aio ennakkoon esittää toivetta etteikö jonkinlaisia ryöstöjä saisi häissämme olla, mutta eivät ne ole myöskään mikään must have.

Bingo

Ei. Ihan sellaista perinteistä hääbingoa ei ainakaan tule. Vaikka tykkäänkin tällaisista koko ajan menossa olevista ohjelmanumeroista, bingossa on kuitenkin haaste saada bongattavat asiat sopivan vaikeiksi.

Kimpun heitto

Kyllä. Eiköhän tässä mennä melko perinteisesti, joskin mietinnässä on vielä joku moderni tvisti. Toteutuksen yksityiskohdat siis vielä harkinnassa. (Ks. myös seuraava kohta.)

Sukkanauhan heitto

Ei. Minä en halua että helmani alla touhutaan viidenkymmenen silmäparin edessä :D En ole koskaan oikein tajunnut sitä. Enkä ajatellut laittaa sukkanauhaa. Eikä Sulhanen ollut tästä innostunut myöskään. Kimpun kanssa voisi ehkä heittää vieheen?

Photobooth

Kyllä. Kuvaajan kanssa täytyy sopia toteutuksesta, mutta tarkoitus olisi toteuttaa tämä jollain tavalla. 

Mitkä on teidän ”must have” ja ”no no” -ohjelmat? Ja ideoita otetaan vastaan hauskoista variaatioista perinteisiin kimpun ja sukkanauhan heittoihin!

~Satu~

Kuvat: Pixabay

Neiti Nirso (tuleva rouva Nirso)

Minä: ”Hmm, no ei ehkä tota...”

Sulhanen: ”Mut sehän täyttää ne kriteerit mitä mietittiin?”

Minä: ”Joo, mutta jotain jää puuttumaan...”

Sulhanen: ”Okei... eli siis millä tavalla sen pitäis olla erilainen?”

Minä: ”No en mä sitä tiiä! Mut se ei oikein säväytä.”

Joka. Ikinen. Kerta.

Kuva: Pixabay

Eli toisin sanoen, siinä missä Sulhanen kykenee ajattelemaan (ärsyttävän) rationaalisesti asioita, mulla on aina joku mutu tai fiilis (toki sen järkipuolen, budjetin jne. ohella). Koitapa siinä sitten vakuuttaa että olet täysjärkinen etkä bridezillaa nähnytkään, kun ei vaan kelpaa.

Toisaalta on ihan hauskaakin, että hääpäätöksissä on myös tunteella mukana: hetkittäisen nirsoilun lisäksi se nimittäin toimii myös niin päin, että innostuu paljon hyvistä ideoista ja löydöistä. Mutta sitten kääntöpuolena on ne epätoivon hetket kun tuntuu siltä, ettei koko Varsinais-Suomesta löydy yhtäkään (budjettiin sopivaa) valokuvaajaa jonka kuvissa on oikea fiilis. 

Kyllähän itselläkin on tietyt kriteerit - eikä edes välttämättä kovin tiukat sellaiset - joiden täytyttyä ei ole syytä nirsoiluun. Mutta häitä suunnitellessa joutuu kuitenkin tekemisiin niin monien uusien ja vieraiden asioiden kanssa, että niiden kriteerien pukeminen sanoiksi on monesti hankalaa. Tätä asiaa pohtiessani oivalsin, että siitä onkin varmasti paljon kyse. Miten kuvailla mekkoa, jos et tiedä millä nimellä ”sellasta kivaa kangasta” kutsutaan, tiedä päänteiden nimityksiä tai erota valkoisen sävyjä toisistaan? Miten esittää toiveita valokuvien tyylistä, jos mieleen tulevat adjektiivit ovat ”hieno” ja ”ei-överi”? Tästä sitten seuraa niitä ”teoriassa hyvä, mutta kun...” -hetkiä.

No, eipä auta kuin perehtyä asioihin lisää ja koittaa saada kiinni punaisesta langasta toiveidensa suhteen. 

Onko muilla ollut haasteita toiveiden sanoiksi pukemisessa tai mutuun luottamisessa?

~Satu~

Kaasoni ja minä - osa 2

Noniin, vuorossa osa kaksi kaasoesittelyistä, jossa T ja minä vastailemme kysymyksiin. E esittäytyi jo aiemmin ja kaasokosintaa voi tosiaan palautella mieleen täältä.

Mikä on ensimmäinen muistosi minusta?

T: Ennen ala-asteen alkua oltiin juuri muutettu uuteen kotiin. Nähtiin sut teiän äidin kanssa siinä metsässä meiän talojen välissä. Me ei varmaan silloin juteltu mitään, mutta muistaakseni meiän isä jutteli teiän äidin kanssa siitä, että ollaan ehkä tulevia luokkakavereita.

S: Tavattiin ekan kerran eskari-ikäisenä metsässä, jonka laidalla molemmat asuttiin. Mä olin mun äidin kanssa, sä sun isän ja siskon. Meiän vanhemmat jutteli keskenään siitä että ollaan saman ikäisiä, ja päädyttiinkin aloittamaan koulu samalla luokalla.

Millä tavalla olemme samanlaisia?

T: Hölmö huumorintaju, ihan typerät jutut on hauskoja! Ja toisaalta samanlainen arvomaailma ja näkemys siitä mikä elämässä on tärkeää.

S: Miten sitä parhaiten kuvailisi... Varmaan sellaiset samat arvot ja samankaltainen suhtautuminen elämään. Ollaan tunnettu kauan ja eri elämänvaiheissa puitu mieltä askarruttaneet asiat läpi. Ja sitten tietysti se, että asuttiin tosiaan 12 vuotta ihan vierekkäin :)

Millä tavalla olemme erilaisia?

T: Sä oot paljon järjestelmällisempi ja suunnitelmallisempi ja mä taas vähän enemmän soveltaja. Ruuanlaitossa ja reseptien noudattamisessa ainakin tulee esiin :D

S: Sä oot aktiivisempi liikkuja, ulkoilija ja harrastaja, sulle tulee nopeemmin tylsää ilman ohjelmaa. Sä oot myös tavallaan enemmän ”jalat maassa”, mä oon ollu ehkä herkempi fanittamaan, ihastumaan, innostumaan tms. Kun sä olit morsian olit koko ajan tosi chilli, mä sit taas lähdin ihan hulluna suunnittelemaan ja raahaamaan teitä häämessuille :D

Mitä ihailet toisessa?

T: Sitä suunnitelmallisuutta ja etukäteen asioihin perehtymistä,  ja myös kielitaitoa ja kirjallisia taitoja. Ja sitä että oot meistä parempi pitämään yhteyttä kun asutaan eri kaupungeissa :)

S: Oot aina ollut luotettava, vakaa tuki ilman turhaa draamaa. Meillä ei oo koskaan ollut mykkäkouluja, välien katkeamisia, selän takana puhumista, isoja riitoja jne. 

Kuvaile minua kolmella sanalla.

T: Huumorintajuinen, järjestelmällinen, mielikuvituksellinen/luova 

S: Rauhallinen, aito, luotettava

Kerro joku yhteinen muisto.

T: Nyt meni lapsuuspainotteiseksi. Mutta ehkä yksi pöljimpiä ideoita oli ala-asteella sopia, että karataan molemmat yöllä ulos. Mulla oli herätyskello tyynyn alla soimassa, ja sitten mun oli tarkoitus tulla herättämään sut vetämällä teiän pihalla narusta joka oli sidottu sun varpaaseen. Lopputulos oli että sä et saanut sitä narua viritettyä ja mä yritin taskulampulla herättää sut sohimalla teiän ikkunoihin. Teiän äiti varmaan heräsi keskellä yötä mutta sä et :D Ja seuraavana yönä oli tarkoitus yrittää uudestaan, mutta mä jäin kiiinni illalla herätyskellon piilottamisesta soimaan kello 03:00. 

S: Tykkään aina kertoilla lapsuudenmuistoja, mutta mikäs niistä nyt sitten olisi julkaisukelpoinen :D No, vaikka sellanen, että meillä oli ainakin kolme eri salakieltä (oli varmaan enemmänkin, mutta kolme muistan :D), joilla sitten koitettiin ärsyttää ja hämätä meiän pikkusiskoja.

~Satu~

Kaasoni ja minä - osa 1

Kerroin jo aiemmin kaasokosinnasta, mutta ajattelin esitellä hieman tarkemmin tämän tärkeän kaksikon. Tenttasin kaasojani ja reiluuden vuoksi vastasin itsekin samoihin kysymyksiin. Ensin vuorossa E. 

Mikä on ensimmäinen muistosi minusta?

E: Tää on vähän jopa noloa, koska mulla on yleensä tosi hyvä muisti, mutta en oikeasti muista miten "tavattiin". Muistan yläasteen ekan päivän ja sut ja T:n, kun istuitte vierekkäin musta etuviistoon oikealla puolella luokanvalvojan ekalla tunnilla. Ja sit mulla on sata muistoa yleisesti yläasteelta ja siltä ajalta kun oltiin jo kavereita... mut en muista miten se lähti. Liittyi ehkä siihen että molemmat tykättiin lukea kirjoja ja Potterit oli elämä. :’D

S: Tavattiin kun päädyttiin yläasteella samalle luokalle. Varmaan ihan ekoina päivinä jo puhuttiin jotain, mutta tarkemmin muistan sen, että puhuttiin jonkun liikkatunnin yhteydessä Frendeistä ja ajattelin, että onpa hyvä tyyppi kun sekin tykkää Monicasta :D Enemmän keskusteltiin kahdestaan ensin mesessä (muistatteko mesen? :D), Potterista tietenkin, ja ystävystyttiin vähitellen.

Millä tavalla olemme samanlaisia?

E: No tossa äskösessä tulikin jo jotain, eli meillä on ollut paljon samoja kiinnostuksen/fanituksen kohteita nuoruudesta tähän päivään saakka. Molemmat on aika analyyttisiä ja tunteellisia ja vatvotaan ummet ja lammet yhdessä. Joskus ehkä liikaakin. Huono ja absurdi huumorintaju :D

S: Meillä on paljon samoja mielenkiinnonkohteita. Jos suosittelet leffaa tai kirjaa, niin tietää, että se on melko varmasti munkin makuun. Jaksetaan myös vatvoa samantyyppisiä asioita. (Ja kun luen näitä toistemme vastauksia, jotka kirjoitettiin näkemättä toistemme, niin aika paljon samoja juttuja tullut mieleen :D).

Millä tavalla olemme erilaisia?

E: Hmm... no sä oot puheliaampi kuin mä, joka usein etenkin isossa porukassa päätyy enemmän tarkkailijaksi. Ja uravalinnat on aika erilaiset, sulla keskittyy ihmisiin ja mulla, no ihmisiin myös, mutta matemaattisemmin. :D On muuten vaikeampi keksiä meitä erottavia tekijöitä! No se tietty että lähdit Turkuun ja mä jäin tänne kotimaisemiin. Sulla on myös tarkempi ruokarytmi kuin mulla :’D

S: Mäkään en oo mikään super räikeä persoona, mutta oon meistä se ulospäinsuuntautuneempi.

Mitä ihailet toisessa?

E: Ettet oo kadottanut sitä, miten helposti innostut kaikesta, en usko että sä kyynistyt koskaan. :) Oot aina tsemppaamassa ja kuuntelemassa.

S: Osaat aina olla empaattinen, ajatella toisten kannalta ja ottaa muut huomioon.

Kuvaile minua kolmella sanalla.

E: Nauravainen (kirjotin ensin että äänekäs, mutta siinä oli vähän negatiivinen kaiku :’D), luotettava, suunnitelmallinen

S: Lempeä, luotettava, huumorintajuinen.

Kerro joku yhteinen muisto.

E: Ja näitäkin olisi tuhat.. Saatiin lukionjälkeisenä kesänä hyvä idea katsoa kaikki Taru sormusten herrasta -leffat (pidennetyt versiot) putkeen kahdestaan, ja jostain kumman syystä alotettiin ne kahdeksalta ILLALLA, eli valmista tuli aamukahdeksalta. Eväänä oli valtava  tonnikalasalaatti. Nukuttiin pari tuntia, jonka jälkeen lähdettiin yhdeltätoista hengailemaan kaveriporukan kanssa ulos, eikä tuntunut missään. Nykyisin unirytmi on viikon sekaisin, kun viikonloppuna valvoo muutaman tunnin pidempään. :’D

S: Huh, näitä on liikaa. Jotenkin nyt tulee mieleen ne kerrat, kun ollaan kävelty koulusta kotiin (me ja T) ja jääty ”hetkeksi juttelemaan” teiän eteiseen - miksi mennä sisälle kun ollaan vain hetki? Lopulta tietenkin päädyttiin hengaamaan vaikka kuinka kauan...

~Satu~

Suunnitelmien eteneminen - 15 kk häihin

Helmikuun lopussa tuli täyteen kolme kuukautta kihloistamme ja häihin on siis aikaa reilu vuosi. Alkuun tottui hokemaan ”puolentoista vuoden päästä”, mutta enää ei ihan sitäkään. Pian saa jo sanoa ”ensi keväänä”, vielä täytyy muistaa täsmentää että ”toukokuussa - siis ENSI vuoden” :D Jostain syystä muuten odotan hirveästi tämän vuoden toukokuuta ja sitä että on vuosi häihin: tuntuu hauskalta ajatukselta, että kun muutenkin fiilistelee alkavaa kesää, niin samalla voi miettiä ”tältä luonto näyttää sitten meidän häissäkin!”. Tuttua muille?

Kukkaruukusta asiaan: hääsuunnittelut ovat lähteneet hyvin käyntiin, tai ainakin ollaan suunniteltu hyvillä fiiliksillä. Ollaan saatu lyötyä lukkoon keskeisiä osia eikä mistään ole ollut olo että oltaisiin jotenkin jäljessä aikataulusta.

Lähde: Pixabay

Mitä on jo tehty:

💜Varattu juhlapaikka ja lyöty lukkoon häiden päivä
💜Varattu pitopalvelu 
💜Päätetty kaasot ja bestman
💜Luotu budjetti
💜Väsätty vieraslista
💜Olen yrittänyt miettiä mitä kaikkea pitäisi miettiä ja koonnut tehtävälistoja, tehtävälistojen alalistoja, aikataululuonnoksia...
💜Hääblogi on startannut :)

Näiden lisäksi olen miettinyt palasia sieltä täältä täysin epäorganisoituneesti: kun joku asia on tullut mieleen ja sitä on tehnyt mieli pohdiskella, olen sen itselleni sallinut. Myös muiden hääblogien myötä pulpahtelee erinäisiä asioita mieleen, vaikka eivät olisikaan juuri nyt meille ajankohtaisia. Ja välillä vaan yksinkertaisesti sormet syyhyävät: en esimerkiksi malttanut olla aloittamatta jo meidän hääsivun tekoa - joka siis piti tehdä noin vuoden päästä... :D No, toistaiseksi tämä ”räpeltäminen” ja haaveilu on tuntunut ihan hauskalta, kun isotkin palaset ovat kuitenkin edenneet. Katsotaan täytyykö jossain kohtaa fokusoida itseään paremmin :)

Näiden kimppuun käymme seuraavan muutaman kuukauden aikana:
💜Bändin varaaminen
💜Valokuvaajan tapaaminen ja varaaminen (valokuvaajia ollaan katseltu, joten tämä toivottavasti edistyy ihan lähiviikkoina)
💜Ensimmäinen mekko-ostosreissu (vielä ei ole paniikkia ostaa, mutta hyvä aloittaa katseleminen kuitenkin. Varsinainen deadline on noin 7kk ennen häitä.)
💜Vihkimisasioita pitäisi selvitellä sen osalta, että joko maistraatista voi varata vihkimisen ja jos ei, niin koska voi (tämä ilmeisesti vaihtelee kunnittain). Senhän jo tiedämme, että haluamme meidät vihittävän juhlapaikalla (sään salliessa ulkona).

Kevättä odotellessa!

447 päivää...

~Satu~