Kerroin jo aiemmin kaasokosinnasta, mutta ajattelin esitellä hieman tarkemmin tämän tärkeän kaksikon. Tenttasin kaasojani ja reiluuden vuoksi vastasin itsekin samoihin kysymyksiin. Ensin vuorossa E.
Mikä on ensimmäinen muistosi minusta?
E: Tää on vähän jopa noloa, koska mulla on yleensä tosi hyvä muisti, mutta en oikeasti muista miten "tavattiin". Muistan yläasteen ekan päivän ja sut ja T:n, kun istuitte vierekkäin musta etuviistoon oikealla puolella luokanvalvojan ekalla tunnilla. Ja sit mulla on sata muistoa yleisesti yläasteelta ja siltä ajalta kun oltiin jo kavereita... mut en muista miten se lähti. Liittyi ehkä siihen että molemmat tykättiin lukea kirjoja ja Potterit oli elämä. :’D
S: Tavattiin kun päädyttiin yläasteella samalle luokalle. Varmaan ihan ekoina päivinä jo puhuttiin jotain, mutta tarkemmin muistan sen, että puhuttiin jonkun liikkatunnin yhteydessä Frendeistä ja ajattelin, että onpa hyvä tyyppi kun sekin tykkää Monicasta :D Enemmän keskusteltiin kahdestaan ensin mesessä (muistatteko mesen? :D), Potterista tietenkin, ja ystävystyttiin vähitellen.
Millä tavalla olemme samanlaisia?
E: No tossa äskösessä tulikin jo jotain, eli meillä on ollut paljon samoja kiinnostuksen/fanituksen kohteita nuoruudesta tähän päivään saakka. Molemmat on aika analyyttisiä ja tunteellisia ja vatvotaan ummet ja lammet yhdessä. Joskus ehkä liikaakin. Huono ja absurdi huumorintaju :D
S: Meillä on paljon samoja mielenkiinnonkohteita. Jos suosittelet leffaa tai kirjaa, niin tietää, että se on melko varmasti munkin makuun. Jaksetaan myös vatvoa samantyyppisiä asioita. (Ja kun luen näitä toistemme vastauksia, jotka kirjoitettiin näkemättä toistemme, niin aika paljon samoja juttuja tullut mieleen :D).
Millä tavalla olemme erilaisia?
E: Hmm... no sä oot puheliaampi kuin mä, joka usein etenkin isossa porukassa päätyy enemmän tarkkailijaksi. Ja uravalinnat on aika erilaiset, sulla keskittyy ihmisiin ja mulla, no ihmisiin myös, mutta matemaattisemmin. :D On muuten vaikeampi keksiä meitä erottavia tekijöitä! No se tietty että lähdit Turkuun ja mä jäin tänne kotimaisemiin. Sulla on myös tarkempi ruokarytmi kuin mulla :’D
S: Mäkään en oo mikään super räikeä persoona, mutta oon meistä se ulospäinsuuntautuneempi.
Mitä ihailet toisessa?
E: Ettet oo kadottanut sitä, miten helposti innostut kaikesta, en usko että sä kyynistyt koskaan. :) Oot aina tsemppaamassa ja kuuntelemassa.
S: Osaat aina olla empaattinen, ajatella toisten kannalta ja ottaa muut huomioon.
Kuvaile minua kolmella sanalla.
E: Nauravainen (kirjotin ensin että äänekäs, mutta siinä oli vähän negatiivinen kaiku :’D), luotettava, suunnitelmallinen
S: Lempeä, luotettava, huumorintajuinen.
Kerro joku yhteinen muisto.
E: Ja näitäkin olisi tuhat.. Saatiin lukionjälkeisenä kesänä hyvä idea katsoa kaikki Taru sormusten herrasta -leffat (pidennetyt versiot) putkeen kahdestaan, ja jostain kumman syystä alotettiin ne kahdeksalta ILLALLA, eli valmista tuli aamukahdeksalta. Eväänä oli valtava tonnikalasalaatti. Nukuttiin pari tuntia, jonka jälkeen lähdettiin yhdeltätoista hengailemaan kaveriporukan kanssa ulos, eikä tuntunut missään. Nykyisin unirytmi on viikon sekaisin, kun viikonloppuna valvoo muutaman tunnin pidempään. :’D
S: Huh, näitä on liikaa. Jotenkin nyt tulee mieleen ne kerrat, kun ollaan kävelty koulusta kotiin (me ja T) ja jääty ”hetkeksi juttelemaan” teiän eteiseen - miksi mennä sisälle kun ollaan vain hetki? Lopulta tietenkin päädyttiin hengaamaan vaikka kuinka kauan...
~Satu~
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti