Panostus vs. pihistys - eli pari sanaa häiden budjetista

Panostus & pihistys -postaus lienee todellinen hääblogien klassikko. Joten täytyyhän sitä itsekin. Ei muuten ollut ihan helppoa koota: meillä ainakin hyvin moni asia häilyy siinä välimaastossa, että olisi kiva kyllä panostaa, mutta tavalla tai toisella kuitenkin vähän pihistetään. Koitan kuitenkin avata joitain ajatuksia budjettimme käytöstä. Kokonaisbudjetti meillä on siinä kymppitonnin kieppeillä, eli mikään ”hinnasta viis” - asenne ei voi olla (tuon summan saisi NIIN helposti upotettua!), mutta sen pitäisi myös realistisesti riittää.

PANOSTUS:

Juhlapaikka. Lähdimme etsimään juhlapaikkaa, johon todella ihastuisimme ja kriteerit olivatkin varmaan suht korkealla. Löysimmekin onneksi ihanan paikan. Vaikka asiassa tunne ja ihastuminen paikkaan painoikin paljon, niin kyllä me joitain mieluisia paikkoja jouduimme karsimaan puhtaasti hinnan vuoksi.

Morsiamen laittautuminen. Olen totaalisen käsi mitä tulee kampauksiin tai meikkaamiseen. En vain yksinkertaisesti osaa. Joten vaikka visioni kampauksesta ja etenkin meikistä ovatkin melko hillityt, täytyy minun ehdottamasti tukeutua ammattilaisten apuun. Mikä on myös ihan mukava hemmotteluhetki hääaamuun, ei siinä mitään, mutta tästä ei myöskään tingitä. Ainoa, mistä harkitsen selviäväni itse, on kynsien lakkaaminen. (Ehkä.)

Kukat. Ideaalitilanteessa kukkia voisi olla vaikka kuinka paljon ja niitä tuleekin ainakin kattaukseen, muille pöydille koristeiksi, kimppuihin ja vieheisiin. Tässäkin tosin säästämme niin, että tämän hetken suunnitelma on tehdä pöytiin kukka-asetelmat itse tilatuista kukista, mutta toivoisin, ettei kukkien määrästä tarvitse missään kohtaa lähteä tinkimään.

Ruoka. Ruoka on parasta. Hääpäivänämme täytyy ehdottomasti olla hyvää ruokaa ja meidän suosikkiherkkujamme. Toki kilpailutimme pitopalveluiden hinnat, mutta emme olleet myöskään valmiita tinkimään toivemenustamme. Tilaamme myös kakun pitopalvelustamme, emme siis ryhdy itse leipomistalkoisiin. (Pitopalvelustamme kerroin täällä.)

Panostukseen!

PIHISTYS:

Morsiamen asusteet. Asusteiden osalta ajattelin pärjätä hyvin minimaalisilla hankinnoilla. Juhlakengät olivat hankintalistalla jo ennen kihloja ja ne ovat toivottavasti myös monen monta vuotta jatkokäytössä. Koruina voisin hyödyntää jo olemassa olevia, mutta tämä varmasti vahvistuu vasta mekon löydyttyä. Laukkua tuskin juuri tarvitsen, joten siihen käyttöön saa kelvata joku kaapin uumenista löytyvä, josta en ole konmaritus-innostuksissani luopunut. 

Tukijoukkojen asut. Kuten myös häissä missä olen itse ollut kaasona, tulevat kaasot ja bestman kustantamaan itse oman asunsa. Kovin tiukkoja speksejä emme siis voi heille antaa, mutta olen varma, että neuvottelemalla löydämme ratkaisun joka sopii meidän häihimme, mutta myös heidän vaatekaappejansa täydentämään myöhemminkin.

Save the datet. Nämä tullaan lähettämään sähköisenä, mikä on paitsi helppoa niin myös käytännössä ilmaista. Kutsujen osalta emme ole vielä päättäneet tehdäänkö perinteisesti paperisena vai lähetämmekö ne Tahtoo:n kautta sähköisenä. 

Muut koristeet. Kukkiin ollaan tosiaan valmiita panostamaan, mutta veikkaan, että muut koristeet jäävätkin sitten melko vähiin. Yritetään myös tehdä järkeviä hankintoja: lainata, vuokrata, käyttää myöhemminkin... Olemme esimerkiksi jo nyt aloittaneet purkkien ja pullojen säästämisen kattauksen maljakoiksi.

Juomat. Häiden jälkeen tuntuu usein kuulevan: ”Hitsi kun jäi paljon juomia yli!”. Tarjoamme vieraillemme holitonta ja holillista juotavaa, mutta mietin kyllä radikaalisti, että entä jos meillä ei arvioitaisikaan yläkanttiin, ”että varmasti riittää”, vaan vaikka sitten vähän alakanttiin? Lähinnä siis loppuillan juomien osalta. Vaikka vieraiden viihtyminen ja hyvä tunnelma ovat tietenkin tärkeitä, olen miettinyt, olisiko se maailmanloppu jos joku laatu juomaa loppuisikin? Kunhan nyt ei heti 19:00 ole kaikki loppu, niin haittaako jos aamuyöstä varastot alkavat olla tyhjillään? Mutta, määrien arvioiminen lienee niin vaikeaa, että juomien määrä menee kuitenkin mönkään suuntaan tai toiseen.

Pihistykseen...

  * * *

Jännä muuten, pihistä-lista meinaa olla jopa pidempi. Saa nähdä onko tämä toiveajattelua ja miten lopulta maltamme maltan pihistää :D

Miten teillä panostetaan ja pihistetään, meneekö jokin asia juuri päinvastoin kuin meillä?

~Satu~

Kuvat: Pixabay

Say yes to your friend's dress (kaasokokemus)

Olin elämäni ensimmäistä kertaa hääpukuostoksilla - tosin kaason roolissa. On oikeastaan aika mukavaa että myös ystävällä on samaan aikaan hääsuunnittelut menossa, ei tarvitse niin paljoa sensuroida häähöpötyksiä ;) Toinen kaasoni T on jo rouva ja E:kin ehtii mennä ennen meitä naimisiin, joten heiltä saa hyviä vinkkejä häiden suunnitteluun.

Suuntasimme tosiaan lauantaina Helsinkiin mekkokaupoille E:n ja T:n kanssa. Huh, oli aikamoinen mekkomaraton! Kävimme päivän aikana kolmessa liikkeessä ja E sovitti... no, niin paljon mekkoja, että sekosi laskuissa. Kerron hieman kokemuksiamme eri liikkeistä ja lopuksi ajatuksiani siitä, miten tämä valmisti oman mekon metsästystä varten.

Aloitimme päivän Niinatteresta, minne E:llä oli varattu aika. Tunti liikkeessä meni todella nopeasti! Kun valitsimme ensimmäisiä mekkoja sovitettavaksi oli ainakin itseni vaikea hahmottaa henkareissa roikkuvista mekoista miltä ne näyttävät oikeasti päällä. Ehkä tämä taito hieman hioitui päivän aikana, mutta ”mustia hevosia” silti löytyi. Niinattaressa pääsimme hyvään vauhtiin ja saimme hyvää, henkilökohtaista palvelua. E löysi muutamankin oikein hyvän mekon, mutta ihan kirkasta suosikkia ei näiden joukosta erottunut.

Seuraavaksi vuorossa oli Lovebirds, joka myy käytettyjä mekkoja. Tänne satuimme ilmeisesti juuri pahimpaan ruuhka-aikaan, sillä saimme odotella hyvän tovin ennen kuin pääsimme sovituksen puolelle. Istuimme lattialla ja pidimme piknikiä ilman eväitä :D Lovebirdsin valikoima oli toki rajallisempi etenkin eri kokojen osalta. Muutama mekko löytyi sovitettavaksi, muttei lemppariksi nousevia. Kauppa liikkeessä vaikutti kuitenkin käyvän hyvin ja meidänkin aikana muutama onnellinen morsian löysi mekkonsa, joten jos käytetyn mekon ostaminen houkuttaa, kannattaa tuonne suunnata.

Kun olimme täyttäneet vatsamme burgereilla (omnomnom) keräsimme voimamme vielä Seremoniaan. Ja oli hyvä että keräsimme! Täältä E löysi todella monta hyvää sovitettavaa mekkoa.  Myös Seremoniassa saimme hyvää palvelua, vaikkei sinnekään ollut tehty ajanvarausta. Olimme siellä lähellä liikkeen sulkemisaikaa, joten lopuksi olimme jopa ainoat asiakkaat. Lopullista päätöstä mekosta ei vielä tämän reissun jälkeen syntynyt, mutta tulipa katsastettua vaihtoehtoja.

Kuva Seremonian nettisivuilta.

Mitä tästä sitten opin? Ensinnäkin sen, että tuo kolme liikettä oli kyllä aivan maksimi mitä olisi jaksanut samana päivänä. Toki odotteluaika Lovebirdsissä vaikutti jonkin verran energiatasoon, mutta kyllä myös mekkoja tuli nähtyä sopivasti yhdelle päivälle, pysyivät vielä jotenkin mielessä. 

Toisekseen, ei kannata olla liian nuuka heti alkuun: osa mekoista, mitä E etukäteen arveli ei-sopiviksi, olivatkin tosi kivoja. Toisaalta jotkut hyvin kirkkaana mielessä olleet seikat (esim. E ei halunnut hihatonta mekkoa) pitivät kautta linjan ja helpottivat sovitettavien mekkojen löytämistä. Joissain mekoissa väri yllätti: ei-niin-perinteiset sävyt näyttivätkin hyvältä päällä. 

Kolmanneksi, vaihtoehtoja ainakin E:lle tuntui löytyvän. Toki niistäkin on valinnanvaikeutta, mutta antoi itselleni toivoa, että eiköhän niitä kivoja mekkoja jotenkin löydy. Ja viimeiseksi, tarvitsen ehdottomasti tukijoukot mekko-ostoksille mukaan, eihän tuosta rumbasta yksin selviäisi :D

Kuulostaako tutulta? Onko muita hyviä vinkkejä ennen suuntaamista mekkokaupoille?

~Satu~

Ne pienet asiat

Arkirakkaus on sitä, kun...

💜... mahtuu vierekkäin pesemään hampaita kapean peilin eteen

💜... nauretaan samoille huonoille vitseille

💜... kotoa ei ole pakko lähteä mihinkään

💜... voi puhua siansaksaa ja toinen tietää mitä tarkoittaa

💜... keittää aina teevettä kahdelle

💜... saa lämmittää kylmiä varpaita toista vasten

💜... on laskiaispullaa ja tosi-tv:tä

💜... lauseita ei tarvitse sanoa loppuun

💜... luetaan vierekkäin sängyssä

💜... ei tarvitse jutella ennen aamuteetä

💜... tuntee toisen rutiinit ja pienet, hassut tavat

Hyvää ystävänpäivää, aivan arkista sellaista!

~Satu~

Meillä on pitopalvelu!

Kerroinkin jo, että potkaistiin pitopalvelun metsästys käyntiin lähettämällä läjä tarjouspyyntöjä Varsinais-Suomessa operoiville pitopalveluille. Kasattiin vain reippaasti googlettamalla löytämiämme vaihtoehtoja, ennestään tuttuja pitopalveluita kun ei juuri ollut. 

Kriteereitämme pitopalvelulle oli:

- Meitä miellyttävä, riittävän monipuolinen menu: salaatit, kalat, kermakakku... Mennään siis hyvin perinteisellä linjalla, koska juuri nuo klassikot kuuluvat myös etenkin minun suurimpiin herkkuihin.

- Samassa paketissa kaikki, kiitos! Eli kakku, astiat, tarjoilijat, pöytäliinat ja servetit kaikki pitopalvelun kautta.

- Kasvis- ja vegaanivaihtoehdot luonnistuvat mutkitta.

Hyviä vaihtoehtoja oli paljon ja ruoan puolesta olisimme voineet valita melkein minkä vaan saamistamme tarjouksista. Valitsimme lempparimme niiden joukosta jotka yllä olevien kriteerien lisäksi vastasivat a) nopeasti ja b) heti kattavasti kysymyksiimme. Näihin perehdyimme yksityiskohtaisemmin ja lopullinen päätös tehtiin hinnan ja menun yksityiskohtien perusteella. 

Tittididii, tämän prosessin jälkeen pitopalveluksemme valikoitui laitilalainen Ahoska catering. Pitopalvelu täyttää kaikki kriteerimme, vesi tulee kielelle menuja selatessa. Saamissamme menuehdotelmissa oli selkeästi kerrottu myös vegaanivaihtoehdot. Lisäksi heidän nettisivunsa ovat miellyttävät ja keskustelupalstojen kommentit positiivisia. Plussaa siitäkin, että syksyllä pääsemme maistelutilaisuuteen testaamaan ruokia ennen menun lukkoon lyömistä. 

Mukavaa kun taas yksi konkreettinen palanen on edennyt! Olimme tässä asiassa myös Sulhasen kanssa hyvin yksimielisiä, joten melko kivuttomasti meni tämä valinta.

Oliko muiden helppo löytää toiveita vastaava pitopalvelu vai onko tuskailun aihe?

~Satu~

Kaikki postauksen kuvat: Ahoska catering.

Sulhasen silmin

Minä: Tykkäätkö sä kyselyistä?

Sulhanen: En erityisesti.

Minä: Nooo mutta jos kuitenkin vähän kysyisin? Ihan pikkasen? Enintään kymmenen?

Sulhanen: No jos nyt sitten...

... joten pääsin haastattelemaan täysin vapaaehtoista Sulhasta :D Osan kysymyksistä vetäisin hatusta, mutta inspiraationa käytin myös blogeissa kiertänyttä 33 kysymyksen haastetta. Suluissa minun kommenttejani.

* * *

Minä: Moi.

*molemmat repeää*

Sulhanen: Terve.

Mikä fiilis tällä hetkellä hääsuunnitteluista?

Se on edistynyt hyvin. Sitä on tehty paljon! Sä lähdit hartiavoimin suunnittelemaan, niin siinä mielessä on tullut paljon valmistakin. Mahtaaks tässä kauheesti enää ollakaan? (Voi kuule...) Mutta joo, ihan hyvin on syntynyt päätöksiä.

💚 Minä

Jos kuvailisit itseäsi kolmella sanalla, mitkä ne olisivat?

Onpa haastava... Virnistys, pohtiva, sinnikäs.

Jos saisit viettää päivän kenen tahansa kanssa, elävän tai kuolleen, kuka se olisi?

Kuolleet haisee vähän pahalta, se pitäis huomioida... Varmaan Dostojevski, joskin oma venäjänkieli tarvis lisätreenausta. Hän oli ainutlaatuisen moniääninen ja humaani kirjoittaja, joka tavoittaa erilaisten ihmisten ja ajatustapojen ääntä. 

Minkä asian äärellä voisit viettää tuntikausia?

Sinun! Eiku- Niitä on varmaan monia. Esimerkiksi monien kirjojen, pelien, lenkkeilyn, metsässä samoamisen, TV-sarjaakin saattaisi maratoonata jos se ois riittävän mielenkiintoinen. Aika monen, ei sitä juuri koskaan tylsisty. Paitsi töissä. 

💚 Sinä

Mitä oikeasti ajattelit minusta ensitreffeillämme? 

Pystyykö sitä sitten muistamaan? (Se olisi suotavaa). Seura oli tuntunut tosi mukavalta. Kun oli niitä edeltäviä vaiheita kun oltiin hengattu yhdessä, niin varmaan sitä suhteen orastavuutta mietti paljon. Mut susta mietti et sä olit semmonen lämminhenkinen ja turvallinen, ja tietyllä tavalla ehkä arkisen kotoisa, tai ettei tullut olo että tarvis esittää jotain. Maanläheinen oli ehkä yks puoli sitä, oli rentoa. No tää pikkutarkkuus on tullut ilmi paljon myöhemmin. (:D)  

Mikä on avioliiton, naimisiin menon merkitys?

En ajattele sen hirveesti muuttavan meiän suhdetta verrattuna monivuotiseen avoliittoon. Se on virallistus, mutta saman sitoumuksen voi antaa avoliitossakin, se ei muuta sitä sitoumusta. Se on yhteisen taipaleen juhlistus läheisten kanssa, ja tulevankin yhteisen ajan juhlistus. 

Mikä on Sadun oudoin tapa?

Yks outo tapa on tietysti se, että sä puhut meiän kissan äänellä. (Haluaisin huomauttaa, että sitä tehdään molemmat ihan yhtä paljon. Meillä on päivittäin vuoropuhelua ”kolmistaan”). Sit on noi kirjahyllyt! Jos on kirja tai DVD on epätasaisesti niin se rivi pitää korjata. (Tietenkin). Ruoan saanti täytyy olla varmistettu, jos on menoa niin prioriteetti on syömisten järjestyminen. (Se nyt vaan on järkevää).

💚 Me

Mikä on mieluisin tapa viettää aikaa yhdessä?

Varmaan jos mennään yhessä johonkin uuteen ympäristöön, on se sitten lähellä oleva metsikkö tai ulkomailla. Uuteen ympäristöön tai tekemiseen tutustuminen yhdessä.

Kerro joku mieleenpainuva muisto yhteiseltä taipaleelta.

Se kun keskusteltiin kuinka monen tuuman TV hankitaan, ja sit ei saanut hankkia 65 tuuman, kun se olisi mennyt TV-tason yli. Sit toinen oli synttäreinä hauska se kun olit kirjoittanut niitä arjen iloja monta A4-sivua. 

Noniin, viimeinen kysymys.

Luojan kiitos.

Mitä odotat eniten hääpäivältä?

Hääyötä ja hyvää ruokaa, heko heko. Varmaan oikeesti sitä keskinäistä tunnelmaa, rakkauden ja hellyyden tunteita. Ja sitten toisaalta myös kiva että on läheiset paikalla, perhe ja kaverit, voi nähdä sen merkityksen muillekin.  

* * *

Tällaisen tyypin olen napannut :)

Rentoa sunnuntaipäivän jatkoa!

~Satu~