Hääviikko

En edes haaveillut että ehtisin hääviikolla kirjoittaa mitään julkaisukelpoisia kokonaisuuksia - mutta kirjoitin joka päivä fiiliksiä, jotka jaan sellaisina kuin ne silloin näpyttelin.

💚 Maanantai

Hääviikon ensimmäinen aamu! Finally here! Vaikka ulkona vielä vihertää, on ilmassa kunnon syksyn tuntua. Tällä viikolla on siis tosiaankin meidän syyshäät. Viikonloppuna saatiin ahkeroitua hyvin ja järjestelyjen suhteen olo on hyvä. Toisaalta lyhyemmän työviikon vuoksi molemmilla on edessä tavallista kiireisemmät ja pidemmät työpäivät, joten aikaa edistää häähommia on myös rajallisesti. Illalla kuitenkin ehdittiin viestitellä ja soitella palveluntarjoajien kanssa yksityiskohdista (mm. lähettelin juhlan aikataulua). 

Alkaa toden teolla jännittää ja toivon vain, että käy samoin kuin vihkimisen kanssa: että juuri ennen h- hetkeä jännitys alkaisi jo vähän raukeamaan... Mitä sitten jännitän? En todellakaan tiedä. Varmaan ylipäätään sitä, että päivä johon on ladattu niin paljon odotuksia ja jonka eteen on nähty vaivaa alkaa vihdoin lähestyä. Ihan hyvää jännitystä siis :) Tavallaan olen kai siis myös ihan tyytyväinen siitä, että alkuviikko on vielä töitä: saapahan muuta ajateltavaa! 

Hääviikko käyntiin!

💚 Tiistai

Neljä päivää häihin... ja meidän seurustelun vuosipäivä! Se osui tosiaan näin lähelle häitä :) Ei olla vielä päätetty juhlitaanko tulevina vuosina vihkimisen vai hääjuhlan vuosipäivää. Syyskuun ”virallistamista” hääpäiväksi kyllä puoltaa vahvasti se, että se olisi samalla seurustelun vuosipäivän juhlistamista.

Nyt on siitä hassu päivä, ettei ole suunniteltu mitään häihin liittyvää tehtävää. Toki ne koko ajan ovat taustalla mielessä ja oivalluksia voi tulla, mutta periaatteessa. Saatiin myös päivän aikana selkeyttä eniten stressanneeseen kokonaisuuteen eli vieraiden majoittumiseen, joten olo on lähestulkoon seesteinen!

💚  Keskiviikko

Kolme (!?!) päivää! 

Meidän häiden teema: edeltävät sääilmiöt! Viikkoon vihkimistä edeltävästi mahtui sade, lumisade, räntäsade, rakeet ja ukkonen. Nyt hääjuhlan viikolle on luvattu pahin myrsky vuosiin. Onneksi Varsinais-Suomessa ei pitäisi olla niin paha kuin esim. pk-seudulla.

Myös tänään tehtävää on kohtalaisesti: asioiden tulostamista, kuvaajapalaverin lyöminen lukkoon, jotain hienosäätöä. Huomenna on tarkoitus ahkeroida hommat kasaan - pianhan sen näkee, ollaanko oltu pari päivää liiankin lunkisti... Nurinkurisesti kyllä taas jännitys ehkä jopa laskee tai ainakin jonkinlainen helpottuneisuus lisääntyy päivien vähetessä ja häätiimin äkillisten sairastumisten puuttuessa. 

Viimeinen työpäivä ennen juhlaa sujui tehokkaasti kun yritin saada pakolliset hommat tehtyä ja silti päästä lähtemään vähän tavallista aiemmin. Lisäksi olen yrittänyt parhaani mukaan eristäytyä - jo siihen pisteeseen asti, että työkavereita se alkaa jo jopa vähän huvittaa. Tuli oltua parissakin palaverissa puhuva pää koneen näytöllä muiden ollessa samassa tilassa.

Torstaiaamun projektia

💚 Torstai

Tänään heräsin siihen, kun kukkalähetys saapui ovelle. Päivä pääsi siis alkamaan kukkapaketin purkamisella ja niiden huollolla (uusien imupintojen leikkaaminen ja parvekkeelle veteen säilöminen). Muut viimeiset hommat olivat pakkaamisen viimeistely, paikkakartan teko, sekä puheen ja tanssin harjoittelu. Tekemistä oli lopulta ihan sopivasti: hyvä että oli vapaapäivä, mutta ehti myös pitää taukoa häähommista. Enää jää nähtäväksi kuinka kiireinen juhlapaikan valmisteluun varatusta perjantaista tulee. Etukäteen olo on optimistinen, mutta tällaisissa operaatioissa aikaa tuppaa kulumaan tuplasti enemmän kuin on ennakoinut... 

Paras näky työkalenterissa :)

💚 Perjantai

Juhlien aatto kului oikeastaan kokonaan hääjutuissa, enimmäkseen ihan konkreettisesti juhlapaikkaa koristellessa. Alkuun oltiin pitkään kahdestaan puuhastelemassa juhlapaikalla, mutta heti kun saatiin alkuillasta apukäsiä alkoi homma luistaa toden teolla ja saatiin paikka melko nopeasti kuosiin. Illalla suurin osa häätiimistä saapui pk-seudulta ja käytiin heidän kanssaan vielä joitain juttuja läpi. Olin todella tyytyväinen siihen, että päästiin kotiin inhimilliseen aikaan, mutta jalat oli kyllä silti ihan poikki päivän seisoskelusta ja tavaroiden kantamisesta! Parasta päivässä oli se, ettei kaiken sen tohinan keskellä oikein ehtinyt jännittää. 

Se jännitys tosin hiipi takaisin yöllä, jonka nukuin katkeillen, pinnallisesti ja paljon unia nähden...

~Satu~