Ensimmäinen muistikuva siitä, että olen haaveillut häistäni on yläasteelta (terveisiä vaan teinivuosien ihastuksille :’D). Muistikuvat ovat hieman jo ehtineet hämärtyä, mutta se taisi mennä suunnilleen näin: kesähäät, häämatka Mallorcalle (ainoa varsinainen rantalomakohde jossa olin ollut, eli mielessäni yhtä kuin paratiisi) ja ensimmäistä hääpäivää juhlistamaan Pariisiin. Lisäksi olin piirtänyt ”upean" luonnoksen mekosta. Pelottavaa tässä tosin on se, että mekko oli siluetiltaan aika lailla morsiusmekkoni, eikä se (peruuntunut) Kreikan rantalomakaan ollut kovin kaukana tuosta Espanjan rantalomasta...
No, tässä aikuisiällä ennen kihloja ja konkreettista suunnittelun aloitusta oli jo vähän tarkempia haaveita. Päiväkirjastani löysin otteen: ”Teema ois salainen puutarha, koristeita luonnosta ja lisäks lyhtyjä/kynttilöitä/valopalloja, ne ois kesällä, jossain Turun seudulla (mahdollisesti Kavalton tilalla), mekko ois joko sifonkia tai sit sellanen missä on pienet pitsihihat ja avoin selkä, hiukset ois puoliks auki, T ja E ois kaasot.”
 |
| Kuva: Pixabay |
Vaikka tuosta olikin vielä tovi jos toinenkin siihen kun mentiin kihloihin ja suunnitelmat sai realisoitua, niin aika samankaltaiset mielenmaisemat ohjasi suunnittelun alkuvaihetta. Ihan ensimmäisiin teemaideointeihin voi palata tästä. Lopputulos ei ollut ihan niin maalaisromanttinen (tai se ”salainen puutarha”) mitä oli etukäteen ajatuksissa: kun suunnittelu todella alkoi, täytyi jaksamisen ja budjetin rajoissa laatia realistisempia suunnitelmia. Lisäksi suunnittelujen myötä tarkentui oma visio Pinterestin loputtoman kuvavirran keskeltä (joka oli sekä omien hakujen että pinnalla olevien häätrendien myötä hyvin vahvasti maalaisromanttista). Ei siis päädytty navetan ylisille eikä häistä löytynyt monia suosiossa olleita elementtejä, mutta toisaalta hengessä toteutui mm. itse koristellut kukkaruukut ja rennot, epäsymmetriset pöytäasetelmat sekä lopulta niitä haaveilemiani valoja.
Myöskään oman laittautumiseni osalta ei toteutunut kaikki ihan aluksi kaavailemani asiat: hiukset eivät olleet auki eikä mekko ollut se hillitty sifonkinen. Mutta ehkä hieman samoin kuin koristeidenkin kohdalla ajattelen, että ajan myötä löysin kuitenkin jopa itselle sopivammat vaihtoehdot - sellaiset jotka tuntuivat minulta eikä joltain hieman päälleliimatultakin visiolta Pinterestistä. Jos saatte kiinni mitä tarkoitan: herkästi haluaa sen mekon mallin päältä (vain todetakseen että on itse täysin eri mallinen), kampaus hiukset auki (kunnes tajuaa, että hiusten pituus pitäisi olla noin tuplat ja syksyllä tuulee kuitenkin), ulkohäätkin näyttää kauhean kivalta (jossain kymmeniä tuhansia kilometrejä etelämmässä)... On helppo luulla haluavansa asioita joita ei ehkä sitten kuitenkaan halunnut.
 |
| Kuvakaappaus Pinterestistäni (yksi niistä monista häätauluista :D) |
Vaikka visiot ovatkin matkan varrella tarkentuneet, niin hankintojen ja budjetissa pysymisen osalta suoriuduttiin mielestäni vähintäänkin kiitettävästi. En esimerkiksi lopulta sortunut mihinkään minkä ajattelin "turhakkeeksi" (sic!), vaikka läheltä liippasi. Olen koittanut kaivella mieleni sopukoita, mutta toistaiseksi en ole keksinyt yhtäkään asiaa, joka oltaisiin hankittu häihin ja olisi jäänyt kokonaan käyttämättä. Kaikki hankinnat ovat siis olleet käytössä joko itse juhlassa tai muuten jälkikäteen. Kukkaro ja luonto kiittävät!
Kiteytettynä voisi siis todeta, että jossain määrin mielen muuttumiset ja suunnitelmien tarkentumiset voivat olla hyvästä ja kuulua suunnitteluprosessiin. Se ei ole vaarallista, jollei nyt nyt ihan romuta budjettia - tai koske kumppaninvalintaa... :D
Kuinka paljon teidän suunnitelmat ovat muuttuneet ensimmäisistä haaveista? Oletko ollut tuuliviiri vai järkkymätön päätöksissä?
~Satu~
Lue lisää:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti