lauantai 23. toukokuuta 2020

ROUVA

KYLLÄ! Eilen musta tuli rouva ja vaimo. Siviilisääty ja sen mukana nimi vaihtui.


Saatiin perjantaina vihkipäiväämme parempi sää kuin olisi edes voinut toivoa - kesän ensimmäinen päivä. Seremonia muutoin autiossa maistraatissa oli lyhyt ja ytimekäs, hassun nopeasti tapahtui yksi elämän virstanpylväistä. Sen jälkeen otettiin kuvia ja suunnattiin piknikille jokirantaan. Todistajina olleet kaverit olivat tilanneet piknik-evästä kahvilasta (Cafe Qwensel - lämmin suositus!) ja meillä oli skumppapullo mukana. Kilistettiin ja nautittiin: kesästä, skumpasta, britakakusta ja siitä, että nähtiin toisemme livenä, joskin turvavälit pitäen.

Omnom.
Kotona oli ensin hassua - ei osannut oikein olla normaalisti muttei pönöttääkään. Pidettiin vähän paremmat vaatteet edelleen, korkattiin viinipullo ja lautapeli. Ja viestiteltiin tietysti läheisille. Nälän iskiessä tilattiin Sergio’s:ista kotiovelle illallinen. Niin tavallista, ja sitten ei kuitenkaan. Päivä oli onnistunut ja mieltä lämmitti kaikki läheisten muistamiset (niin skumpat, laulut, kukat kuin yllätysvisiitit), vaikkei voitukaan juhlia porukalla paikan päällä.


Sää oli myös lauantaina muy bueno: riittävän lämmin ja aurinkoinen. Aamusta pääsin nauttimaan kampaajan tuoliin juhlakampauksen ja -meikin laittoon, missä muutama tunti kului hujauksessa. Sulhanen tuli hakemaan mut kampaajalta, missä näin hänet ensimmäistä kertaa koko komeudessaan. Tai siis, olen nähnyt hänet ennenkin, mutta hääasussa :D Pikaisen take away -lounaan kautta hurautimme hakemaan mekkoni, joka odotti Fiancéessa, ja näin saatiin myös mun häälook kuntoon. Olin kyllä todella tyytyväinen ammattilaisten jälkeen ja omiin valintoihini, joista syntyi sellainen kokonaisuus kuin olin toivonut. Sulhanen oli tietysti myös komeimmillaan :)

Potrettikuvat otettiin oletetun tulevan juhlapaikkamme eli Ala-Lemun kartanon pihalla. Miljöö oli juuri passeli kuvauksiin, sillä kuviin sai niin puutarhaa, rakennuksia, luontoa kuin mertakin. Oli ihanan vehreää, vaikka ne haikailemani omenapuut eivät kukkineetkaan. Kuvauksissa vierähtikin hyvä tovi - ehdottomasti tämän poikkeusjärjestelyn positiivisia puolia oli kiireetön kuvaussessio. Ei tarvinnut kytätä kellosta juhlien alkamista ja toisaalta oltiin varmasti paljon rennompia kuin oltaisiin oltu juuri ennen h-hetkeä. Kuvasatoa varsinaisista potreteista päästään ihailemaan sitten vähän myöhemmin.


Kaiken kaikkiaan olen siis tooodella tyytyväinen, että mentiin nyt naimisiin ja saatiin vähän juhlistettua - etenkin kun tuli kevään ihanimmat säät! (Tuliko se jo selväksi? Pitäisikö vielä kerran kertoa, että oli hyvä sää? :D) Tämä kevät kaipasi päätökseksi jotain onnellista. Vaikka tämä oli plan B, niin kaikki sujui kyllä aivan nappiin.

... And now we wait. Eli nyt varmaan noin kuukauden verran suunnitelmat saa vielä olla vähän pausella, ennen kuin on aika tehdä päätöksiä siitä, koska ja missä muodossa vietetään hääjuhla. Mutta jotenkin juuri nyt se tuntuu ihan siedettävältä - olihan meillä jo päivämme. Kyllä tämän voimalla jaksaa odotella :)

~Satu~

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti