Häät siirtyy - vaan minne??

Huhhuh, kun asiat eskaloituvatkin nopeasti. Viime viikonloppuna oltiin koronasta huolimatta vielä toiveikkaita sen suhteen, että ”häihin on kuitenkin vielä monta kuukautta...”. Maanantaina viimeistään kuitenkin tajuttiin, että tuskin on tarpeeksi montaa kuukautta. Tai siis, vaikka silloin ei olisi enää yhtä tiukkoja rajoitteita, tuskin ainakaan riskiryhmäläisten on suositeltavaa osallistua näinkin isoihin juhliin. Päätimme siirtää häät.

Sanomattakin selvää, mutta sanon silti: tietenkin tässä tilanteessa tärkeintä on ihmisten terveys ja yhteiskunnan kantokyky. Se on ihan selvä. MUTTA. Mun mielestä nyt saa ehdottomasti surra myös siirtyneitä häitä, peruuntuneita matkoja, kotona loikoilun tylsyyttä, mitä vaan. Kyllä nekin saa harmittaa ja on omassa elämässä isoja asioita. Se ei tarkoita etteikö tiedostaisi prioriteetteja tai kokisi empatiaa niitä kohtaan, joilla huolet on isompia.

Ja kyllä onkin harmittanut, kiukuttanut, stressannut, itkettänyt...

Kuva: Pixabay

Tässä on nyt viikon sisään moneen kertaan muuttuneet fiilikset ja suunnitelmat. Suoraan sanottuna kaikki vaihtoehdot ovat tuntuneet huonoilta. Saatiin kuin saatiinkin jonkilainen suunnitelma laadittua. Tällä hetkellä tarkoitus olisi, että mennään edelleen virallisesti naimisiin toukokuussa ja otettaisiin samalla myös potrettikuvat (kampauksineen, mekkoineen, kaikkineen). Hääjuhlat sen sijaan pidettäisiin alustavasti syyskuussa. Kesällä varmaan näkee mihin suuntaan tilanne kehittyy ja voidaan tehdä lopullisia ratkaisuja. Ilmaisimme asian myös vieraille kutakuinkin näin, vaikka tuntuukin kököltä pyytää varaamaan päivää mahdollisia juhlia varten (saati sitten jos joudutaankin siirtämään uudestaan...). Luulen kuitenkin, että tässä tilanteessa ihmiset ymmärtävät.

Toivotaan nyt siis, että häät saadaan järjestymään syyskuussa. Välillä tämän suhteen on hyvinkin toiveikas olo, välillä taas vaipuu epätoivoon. Mutta jos ei syksyllä, niin ehkä sitten ensi vuonna. Mun kaltaiselle organisoituneelle ihmiselle ei sovi sitten ollenkaan tällainen ”kattellaan sitten joskus...” -meininki, mutta sellaista tää kevät nyt vähän kaiken ja kaikkien osalta on. Voin kyllä tunnustaa, että just nyt energiaa ja intoa häiden suunnitteluun ei juuri löydy, vaikka viikonloput ammottaisikin tyhjyyttään. Mutta jos jotain hyvää niin ainakin kaikki turha perfektionismi karisee pois ja on tyytyväinen jos saadaan syyskuussa edes jonkinlaiset juhlat kurottua kasaan...

Tsemppiä kaikille sen-joka-jääköön-nimeämättä kanssa!

 ~Satu~

Ps. Nyt kun bloginkin taival jatkuu hamaan tulevaisuuteen, otin itseäni niskasta kiinni ja tein tilin Instagramiin. Check it out!