Ensimmäiset viikot vaimona

Tältä me nykyään näytetään. No ei vaineskaan. Kuva: Pixabay

Pari viikkoa on vaimoelämää takana, ja moni tuntuu kysyvän, että miltäs nyt sitten tuntuu? Tässä siis sekalaisia välähdyksiä uutukaisesta vaimoelämästäni:

Ensinnäkin, kaikki luonnollisesti mullistui ja kiepsahti päälaelleen tuon maistraatissa vietetyn kolmeminuuttisen jälkeen... or not. Oli kaikin puolin ihana, rakkaudentäyteinen vihkiviikonloppu, mutta pääsosin aika samanlaiselta se parisuhde ja yhteiselo on näin arjessa tuntunut.

Sukunimisekoilua on ollut runsaasti - eikä vähiten omalta taholtani. Erityisen vaikeita on kaikki yllättävät tilanteet joissa pitää esitellä itsensä. Allekirjoitusta pitäisi myös varmaan treenata. Toki nimeä on myös täytynyt muutella eri paikkoihin, mitähän kaikkia niistä olen unohtanut?

Kaasojen kanssa puhuttiin eilen videopuhelu. Olen meistä kolmas ja viimeinen avioliiton solminut, joten nyt jäi taakse tyttöjenillat ja alkoi rouvaintapaamiset! ;)

Haluaisin muutenkin viljellä sanontaa ihan rouvana - se iskee mun itseironiseen huumorintajuun. Tiedättehän: että tässä sitä nyt ollaan ihan rouvana ja tehdään kaikki ihan rouvana. (En tiedä onko joku muukin lukenut hääblogeja jo niinkin kauan sitten kun How to be a bridezilla oli aktiivinen, mutta sieltä tämä sanonta on tarttunut!)

Tuplasormukset on näin korona-aikana hieman epäkäytännölliset, mutta olen niin rakastunut sormukseeni, että kovin pitkiksi pätkiksi en malta siitä luopua... On ylimääräisen vaivan arvoinen.

Meidän valokuvaaja on ollut aivan uskomattoman nopea: vain noin viikko potrettikuvauksen jälkeen meillä oli jo valmiit kuvat hyppysissämme. Niitä on siis selailtu, seulottu ja ihasteltu. Nyt on menossa suuri ”julkistusdebaatti”, eli pysyvätkö kuvat visusti salassa kunnes on juhlat juhlittu, vai joko (osa) lähtee jakoon?

Työkaverit on ollut hauskan innoissaan mun naimisiin menosta (he ovat ihania <3) ja mua puhutellaan joka päivä sellaiset pari kertaa rouvana ("Tuleeko rouvakin lounaalle?") - eikä siis mulla ole mitään tekemistä asian kanssa :D

Ihan pikkasen on uskaltanut taas suunnitella tulevaa syksyn hääjuhlaa, vaikka huomaa ettei ihan vielä uskalla antaa itsensä innostua ja luottaa toteutumiseen. Kohta kuitenkin täytyy ihan oikeasti tehdä päätöksiä siitä, missä muodossa juhlat juhlitaan (kuten porrastetaanko tai pienennetäänkö juhlaa?), jotta saadaan vieraille ja palveluntarjoajille tieto.

Enimmäkseen olen kuitenkin käynyt töissä, iloinnut kesästä ja katsonut Netflixiä. Erona vaan, että ihan rouvana... ;)

~Satu~