Uudistunut morsian?

Välillä blogin kanssa käy niin, että on etukäteen suunnitellut julkaisevansa jotain, mutta fiilikset ei sitten sovikaan yhtään siihen. Nytkin tuntuisi väkinäiseltä ja teennäiseltä julkaista joitain (ehkä jo ennen koronaa) luonnosteltuja tekstejä, joten otetaan tähän väliin päivitystä tämän hetken hääsuunnitteluaatteista!

Olen koko ajan tiedostanut, että pitkähköön häiden suunnitteluaikaan mahtuu monenlaisia fiiliksiä, ja edellinen suvantovaihe suunnittelussa menikin ennakoidusti ohi parin viikon breikillä. Ei mitään yllättävää. Voi kuitenkin olla, että nyt muuttuneet tunnelmat ovat pidempikestoisia. (Tai sitten ei - kuka osaa enää sanoa missä ollaan kuukauden tai parin päästä?)

En haluaisi kuulostaa kliseiseltä, mutta joo, kyllähän prioriteetit heittää häränpyllyä siinä kohtaa kun joutuu miettimään a) pysyyhän itse ja läheiset terveenä, b) voidaanko koko häitä ylipäätään viettää ja c) jos voidaan, pääsevätkö kaikki paikalle? Totta kai koko ajan on ollut tärkeintä juhliminen läheisten kanssa, eikä jotkut kukkien sävyt, mutta nyt vain joutuu aktiivisemmin miettimään miten se keskeisin edes pääsee toteutumaan ja muulle jää vähemmän aivotilaa.

Toisin sanoen tällä hetkellä tuntuu, että koko asennoituminen häihin on muuttunut merkittävästi. Ei ole varsinaista ahdistusta, stressiä tai kyllästymistä suunnitteluun liittyen, vaan enemmän sellainen praktinen ”saatais nyt ne juhlat juhlittua, tavalla tai toisella”. Missä on ehdottomasti hyvät puolensa: en ehkä ennenkään olisi ollut se bridezilla, joka saa hermoromahduksen häitä edeltävänä perjantaina väärän sävyisestä valkoisesta tms., mutta nyt tuntuu vielä kaukaisemmalta yksityiskohdista stressaaminen. (Tästä Sulhanen saattaisi olla eri mieltä :D Mutta miettiminen tai mielipiteen sanominen on eri asia kuin se, mistä muodostuu kynnyskysymys ;)) Tietyllä tapaa saattaa päästä helpommalla, jos kriteerit on tasan se, että saadaan edes juhlat pidettyä. Tuntuu, että jo nyt monet asiat to do -listalta ovat siirtyneet ”kattellaan ja tehdään jos jaksaa...” -kategoriaan.

Toinen puoli asiaan on kuitenkin se, ettei häiden ajatteleminen saa tällä hetkellä myöskään innostusta aikaiseksi. Mikä on ihan luonnollistakin poikkeustilanteessa, mutta toivon, että tästä tilanteesta selvitään niin, että hääinnollekin jäisi tilaa palata. Asiat ovat sinänsä edenneet ihan aikataulussa eikä niitä ole mitenkään vältellyt, mutta eivät tosiaan myöskään erityisesti inspiroi.

Toistan hieman itseäni, mutta musta on tärkeä muistaa: saa surra omia menetyksiään, kuten hääsuunnitelmien muuttumista, vaikka monella onkin asiat huonommin. Ne on myös tärkeitä asioita. Tiedostan kuitenkin, että ollaan myös onnekkaita niin kauan kun sitä on varaa murehtia: tietysti nyt on isompia ja vakavampia asioita meneillään, mutta silti asiat on hyvin niin kauan kun häiden siirtyminen on itselle suurin kolaus. (Tuntuu vaikealta asetella sanansa oikein tämän kaikkia koskettavan aiheen äärellä, mutta toivottavasti tavoititte pointtini!)

Kuva: Pixabay

Mulla alkaa huomenna viikon lomailun jälkeen arki - melkeinpä hassun tavallisena: aikainen herätys, päivä töissä, illalla kotona hengailua. Sleep, eat, work, repeat.

Hyviä pääsiäisen viimeisiä hetkiä!

~Satu~