Mietin pitkään mitä tästä aiheesta kirjoitan, miten muotoilen ja tiivistän asian, sillä ajatukset vilisee ja tunteet vaihtelee taas hurjaa vauhtia. Kaikki mitä kirjoitan nyt ei ehkä tunnukaan ajantasaiselta enää tunnin, päivän tai ainakaan viikon päästä.
Parhaiten mielen maisemaa voisi kuvata se, että häiden suunnittelussa on tällä hetkellä ikään kuin kaksi rinnakkaista todellisuutta - molemmat aitoja ja tosia, mutta silti niiden kietominen yhteen mielessä on haastavaa. Toinen todellisuus on se, joka oli pitkään voitolla ja on tännekin näkynyt: ollaan järjestämässä häät, kutsut on lähtenyt ja hankintoja on tehty. Viikoittain ellei päivittäin on edistetty hääjuttuja ja tullaan toistaiseksi edistämään.
Niinpä - toistaiseksi. Kun toinen todellisuus on tietenkin se, että koronan suhteen mikään ei ole varmaa. Se todellisuus jäi välillä jo hieman taka-alalle, mutta on taas viime päivinä kivunnut vahvasti rinnalle, ellei ohikin. Varasuunnitelmia ja -skenaarioita meillä on useita, niin syyskuun osalta kuin mahdolliseen hamaan tulevaisuuteenkin. Ei olla kuitenkaan lyöty lukkoon mitään, vaan nekin elävät, joten ei niistä nyt sen enempää. Hyvin paljon ailahtelee kuitenkin ennen kaikkea sekä se, kuinka todennäköisenä mielessäni pidän juhlien toteutumista, että suhtautumiseni asiaan.
Näin meemin joka oli otsikoitu ”Things to normalize during a global pandemic” ja yksi kohta siinä oli: ”Feeling ok one moment, then awful the next”. Se kuvaa hyvin ja on juurikin niin, että tällaisessa tilanteessa sen on oltava normaalia.
On ollut kiva lukea välissä onnellisia päätöksiä häätarinoille - onnea jo häitänsä viettäneille! Ja tsemppiä kaikille teille samassa veneessä oleville, jotka vielä jännitätte päivänne toteutumista!
Jos linjoilla on muita syyskuun (ehkä...) morsiamia, niin olisi kiva kuulla teidän fiiliksiä täällä tai instassa :)
~Satu~
Ps. Tämä on blogini 100. julkaisu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti